Isoja Haukia ei ole kohdalleni tänä vuonna nasahtanut. Parin kilon luikkeja on noussut riesaksi asti. Syytä tähän isojen Haukien katoamiseen en tiedä. Väärät paikat, ajat, vieheet, värit, uitot, näitä tekosyitähän on monia ;)
 |
| Tyypillinen perhohauki |
Vihdoin homma kuitenkin muuttui ja ensimmäinen mainittavan kokoinen kala nousi veneeseen. Lievän sydänkohtauksen ja korkkikahvan natisemisen jälkeen hieman yli 4kg Hauki antautuu ja muuttaa perhoenkkani uusiksi. Kala on samalla isoin perhohaukeni kun isoin kalani koskaan perhovälineillä. Netistä tilattu ahvenen sävyinen haukitinseli kelpasi tälle yksilölle. Herkän hetken jälkeen kala pääsi jatkamaan pienempien kiusaamista.
 |
| C&R pienempiä kiusaamaan. |
Adrenaliinipiikin jälkeen nappasin muutamia pienempiä Haukia säännölliseen tahtiin. Vastaavan kovan tärpin tunnettua 8# vapa pysyi luokillaan tällä kertaa kala ei liikkunut mihinkään. Hetken päästä sukellusvene lähti rauhallisesti liikkeelle, mutta irrottautui ennen kohtaamistamme. Paikka jäi mieleen ja seuraavana päivänä oli Hauki siirtynyt muille apajille kun ei jälkeäkään siitä löytynyt.
Pari päivää ennen perhoenkkojen rikkomista kävin yksinään jigailemassa Vesijärvellä. Muutamia Ahvenia sain kiinnostuneeksi Dropshotistani, mutta kiinnijäämisprosentti oli matala. Onnistuin myös pudottamaan vuoden ensimmäisen Kuhan veneen vierestä. Ehkä välillä hyvä, että on näitä "huonompiakin" kalapäiviä.
 |
| Päivän isoin, kuvan tasuri ei liity tapaukseen. |
 |
| Päivän viimeinen Aapo. |
Ei tämäkään kalapäivä tietenkään huono ollut. Ainakaan itselleni tärkeintä ei ole se kalantulo vaan luonnossa liikkuminen ja oleminen. Päivän kruunaa kieltämättä ne emokalat, joita pääsee once in a lifetime pitelemään. Syksyn myötä toivottavasti tälläinen päivä toteutuisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti