Haukienkat paukkuu 24.10

Norjan reissulla mukana olleen Jeren kanssa käytettiin koko päivä kalastukseen viime lauantaina. Aloitettiin aamulla Hammonjoelta, josta nousi nihkeästi puronieriöitä ja yksi Hammon mittapuussa isohko harjus. Kirjolohista ei ollut juurikaan havaintoja.

Puronieriöiden lirkkimisen jälkeen oli vielä hyvää kalastusaikaa. Järvelle siis heittelemään lumpeitten edustalle. Kaloista ei ollut tosin tietoakaan. Epätoivo iski ja aurinkokin lähti laskemaan. Taas tulossa tyhjä reissu, jotain tekee mieli vielä kokeilla. Ei muuta kun Nils Masteri ja Rapala vetoon. Puolessa välissä järveä Nilsu hakkasi leukalapulla pohjaa.

Ottipeli

Vai hakkasiko kuitenkaan? Testasin siinä että mikä juttu ja PAM! Tunsin heti että nyt on vauraampi yksilö joka ei tule hevillä luovuttamaan, todennäköisesti enkkakala. Tätä hetkeä on tullut odotettua aivan liian pitkään ja nyt se tapahtuu. 9' rautakanki alkaa niiaa räikkä huutaen kun isomus pysyttelee pinnan alla. Väsytys kestää minuutteja ja aina vähän ennen pintaan nousua kala naurahtaa ja vie uudet 15 metriä kelalta.

Olen siirtynyt haavin käytöstä haukihommissa aikalailla kokonaan leukapihtien käyttöön, joka luo oman haasteensa tempoilevan mörön kiinni ottamiseen. Onneksi mukana on Jere ja muutaman yrityksen jälkeen kala lepää veneen vieressä. Koukut irtoaa mukavan nätisti kalan suupielestä ja on aika ottaa kuuluisa pönötyskuva.

Strategiset mitat 6kg ja 87cm

Ennen haukipönöä puntari näyttää karvan yli 6 kiloa ja mittanauha venyy 87 senttiin. Virallisesti tämä hauki on ennätyskalani, vastaavan kokoisen olen pari talvea sitten saanut, mutta siitä ei strategisia mittoja ylös saatu. Siinä se kuitenkin oli. Ja se fiilis, joka syntyi kun laskin hauen takaisin veteen. Pidin hetken pyrstöstä kiinni ja kun energiaa oltiin ladattu tarpeeksi tämä ennätyskala painuu rauhallisesti takaisin sinne minne kuuluukin. Liitän tekstiin vielä kuvia, joista hyvän fiiliksen voi nähdä omin silmin. Taas kerran muistaa minkä takia jaksaa heilua rajullakin kelillä tuolla ulkona vapa kädessä tunti tolkulla.

Toivottavasti näemme vielä.

Lohenperhokalastuskurssi 2015 Kymijoki

Kalastustarvikeliike Ruoto Oy järjesti Kymijoella 10.- ja 11.10 Lohenperhokalastuskurssin. Pari vuotta takaperin olin vastaavalla kursilla ja onnistuin saamaan ensimmäisen Loheni asiantuntevien oppaiden avustuksella. Paikalle pääsin tänä vuonna lauantaina.

Vuoden 2013 kurssipäivän aloitus.

Kurssi alkoi yhdeksältä aamulla Ruhavuolteen perhokalastusalueella. Paikalla oli 20 kurssilaista ja 10 opasta, eli jokainen sai henkilökohtaista opetusta. Alkuun porukka jaettiin kahteen. Vasta-aloittaneet menivät harjoittelemaan kahden käden vavoilla heittelyä, kun taas hieman kokeneemmat pääsivät korkkaamaan joen.

Lauantai ennen päivän aloitusta.

Skagit-siiman heitonopetusta.

Lähdin kahden muun kurssilaisen kanssa oppaamme Nikon johdolla yläjuoksulle. Mukaan otettiin omat perhovehkeet ja yksi Visionin Tool 14" demosetti. Muistiin palautui nopeasti miten kaksikätisellä heitettiin. Havaintoja kaloista ei ollut vaikka paikat oli mitä parhaimmat.

Aika kurssilla kului todella nopeasti. Huomasin kellon olevan jo yksi  ja minua odotettiin ruokailuun. Siikakoskelta päin oli joku kurssilainen nostanut jo parin kilon Kirjolohen. Lämmintä lohikeittoa syötäessä vaihdeltiin kalatarinoita muiden kanssa. Paikalla oli Lahden perhokalastajista tuttu Ari. Ari lähti kurssille minun innoittamana edellisessä seuraillassa.

Ruokailun jälkeen Visionilta tuttu Rytkösen Tuomas auttoi Skagit-siimalla heittämisessä. 650 graininen vaihtokärkiskagitti ampui perhon Lohen nenän eteen heti kun vanha sohimistyyli poistui ja tilalle tuli rauhalliset liikkeet. Pakollinen hankinta ensivuodelle joka nimenomaaan Ruhalla toimii ahtaissakin paikoissa.

Ruhavuolle

Heittokoulun jälkeen aktiivista kalastusta tuli tehtyä aina pimeään saakka. Tältä vuodelta jäi kuitenkin Lohi fongauslistalta vaikka tunteja kertyikin Korkeakoskella punttihommissa ja Ruhalla perhohommissa. Nyt jätän suosiolla Lohet tekemään jälkeläisiä ja ensi vuonna yritän kovemmin.

Seuraava tavoite on saada elämäni ensimmäinen siika. Huomenna siis kelluntarengas täyteen ja uusi järvisiima testiin. Jos ei onnaa niin backuppina maanantaina Kimmon kanssa lähtö Korkeakoskelle kahen kilon siian toivossa ;)

Minä ja Kimmo Korkkarilla Lohen toivossa

Kiitos vielä Ruodon pojille kurssin järkkäämisestä ja asiantunteville oppaille, sekä kaikille kurssilaisille tasapuolisesti. :)

Perhohaukea ja Jigiahventa

Isoja Haukia ei ole kohdalleni tänä vuonna nasahtanut. Parin kilon luikkeja on noussut riesaksi asti. Syytä tähän isojen Haukien katoamiseen en tiedä. Väärät paikat, ajat, vieheet, värit, uitot, näitä tekosyitähän on monia ;)

Tyypillinen perhohauki

Vihdoin homma kuitenkin muuttui ja ensimmäinen mainittavan kokoinen kala nousi veneeseen. Lievän sydänkohtauksen ja korkkikahvan natisemisen jälkeen hieman yli 4kg Hauki antautuu ja muuttaa perhoenkkani uusiksi. Kala on samalla isoin perhohaukeni kun isoin kalani koskaan perhovälineillä. Netistä tilattu ahvenen sävyinen haukitinseli kelpasi tälle yksilölle. Herkän hetken jälkeen kala pääsi jatkamaan pienempien kiusaamista.

C&R pienempiä kiusaamaan.

Adrenaliinipiikin jälkeen nappasin muutamia pienempiä Haukia säännölliseen tahtiin. Vastaavan kovan tärpin tunnettua 8# vapa pysyi luokillaan tällä kertaa kala ei liikkunut mihinkään. Hetken päästä sukellusvene lähti rauhallisesti liikkeelle, mutta irrottautui ennen kohtaamistamme. Paikka jäi mieleen ja seuraavana päivänä oli Hauki siirtynyt muille apajille kun ei jälkeäkään siitä löytynyt.

Pari päivää ennen perhoenkkojen rikkomista kävin yksinään jigailemassa Vesijärvellä. Muutamia Ahvenia sain kiinnostuneeksi Dropshotistani, mutta kiinnijäämisprosentti oli matala. Onnistuin myös pudottamaan vuoden ensimmäisen Kuhan veneen vierestä. Ehkä välillä hyvä, että on näitä "huonompiakin" kalapäiviä.

Päivän isoin, kuvan tasuri ei liity tapaukseen.

Päivän viimeinen Aapo.

Ei tämäkään kalapäivä tietenkään huono ollut. Ainakaan itselleni tärkeintä ei ole se kalantulo vaan luonnossa liikkuminen ja oleminen. Päivän kruunaa kieltämättä ne emokalat, joita pääsee once in a lifetime pitelemään. Syksyn myötä toivottavasti tälläinen päivä toteutuisi...

Neljän kalalajin viikko ja hieman muistoja

Säät viilenee ja kalakelit paranee. Viime viikolla kalastuspäiviä kertyi melkein joka päivälle.

Saatiin vihdoin soutuvene lasketuksi kotijärvelle ja hauenkalastuksen parissa tuli vietettyä muutama päivä. Kotijärveni on pienehkö n. 1.5km² kokoinen matala lätäkkö. Haukea tulee kesäisin kalastettua paljonkin ja talvella hauen pilkintä on tuttua puuhaa.

Viime vuoden +4kg takaisin harventamaan särkikantaa

Talvinen hauenpilkintä vaatii jämäkät välineet.

Spinnerbaitit eivät pelittäneet enää kylmempien vesien vuoksi. Minnow Spoon jigipyrstöllä sai puikkarit kuitenkin aktivoitumaan. Ensimmäinen heitto tärppi, toinen heitto Hauki, kolmas heitto tärppi jne.

Isommat Hauet pysyttelivät tänään piilossa

Järven huonoimmat puolet ovat sen mataluus, jonka kautta kesällä kalastaminen on lähes mahdotonta hurjan kasvillisuuden takia. Parin tunnin reissulle haukia kertyi neljä, mutta isoimmat olivat vielä kateissa.

Eräänlaista fongausta tämäkin, jo toinen simpukka tälle kaudelle.

Hammonjoki

Pelivälineet iskussa

Hammolla tuli käytyä Kirrejä härnäämässä neljänä päivänä. Neljään päivään mahtui Harjuksia, Puronieriöitä ja lähemmäs kymmenkunta Kirjolohta. Treeniä siis kertyi viikon aikana jonkin verran kun vaan oikean perhon löysi. Sain myös viimein aikaiseksi siirtyä valmisperukkeista itsekartioituihin, helppoa hommaa ja heittojen tarkkuudetkin parantuivat. PT-nymfi tunnetusti kalasti hyvin ja se pysyikin päälimmäisenä sekavassa perhorasiassa.

PT-Nymph & Rainbow

Harjus C&R

Valitettavan pieni sivusaalis Kirreä härnätessä

Kirjoittaessani tekstiä kävin samaisena päivänä järven rannassa katsomassa soutuvenettäni. Ohut jääkerros oli aamulla vallannut lähes koko järven, mutta auringon noustua oli jäät sulaneet nopeaa vauhtia pois. Uhkaavasti näyttää siltä, että avovesikausi alkaa pikku hiljaa loppumaan. Jospa ei kumminkaan vielä.

Lauantaina kahden vuoden odotus päättyy ja pääsen kokeilemaan onneani Kymillä lohen perhokalastuksen merkeissä. Ruoto.fi:iin järkkäämä Lohen perhokalastuskurssi on tulevana viikonloppuna ja minulle on paikka varattuna lauantaiksi. Mahdollisuudet isoon Loheen on hyvät. Pari vuotta sitten onnistuin kursilla väsyttämään juuri ennen päivän päättymistä ensimmäisen Loheni. Saa nähdä miten reissulla käy, jutun siitä varmasti kirjoitan vaikka ei kalaa tulisikaan. Siihen mennessä kireitä siimoja ja muistakaa ihmiset mennä kalaan! :)

2013 vuoden kurssipäivän muistoja. Photo taken by Ruoto.fi