Viikko Suomi-Neidon käsivarressa Osa 3 Könkämäeno

Viikon kalastusmatkan toinen osa päättyi Jäämerelle Lyngeninvuonolle ja nyt saa jatkoa viimeiseen osaan. Matkaamme Jeren kanssa Suomi-neidon käsivartta pitkin takaisin etelään.

Takaisin Suomessa. Yö nukuttiin autossa Norjan puolella komean kosken rannalla. Kalassa ei koskella käyty. Norjan lohijoilla kalavälineet pitäisi desinfioida ennen kalastusta, jotta lohiloinen ei pääsisi leviämään.

Puhelin huutaa hoosiannaa kun Jeren ajaessa etsin tietoa hyvistä tienvarsikalapaikoista etelään mentäessä. Kilpisjärvellä käydään paikallisessa kalakaupassa ostamassa tuliaisia ja kysellään käymisen arvoisia koskia, josta Harjus ja Taimen olisi kohtalaisen helppo löytää. Kauppias suosittelee Peerakoskea. Facebookissa meille suositellaan myös Peerakoskea. Matkaamme siis Peerakoskelle, matkaa tulee vain 30km Kilpisjärveltä.

Hetken käppäily ei tuntunut enään missään. Olemme perillä. Kosken leveys oudoksuttaa etelänpoikia. Kummaltakaan ei löytynyt juurikaan kokemusta ison virran perhokalastuksesta. Sidon 18# Pheasant Tail nymfin perukkeeseen, joka antoi pari kilosen Taimenen aikaisemmin kesällä Rävynkoskelta. Löydän hyvän näköisen miedonvirran kohdan kiven takaa ja pariin otteeseen ronkin huolimattomasti läpi. Vanha tuttu tunne tuntui perhovavassa ja kala kiinni! Olisiko se Harjus? Kala ei muistuttanut sähäkkäliikkeistä taimenta, enemmän kalaa joka osasi virran mukana höynäyttää kalastajaa. Tottumattoman kirkas vesi paljastaa nopeasti vedestä purje-evän. Harjus! Ennätysharjukseni varmasti. Kala ei meinaa millään antautua, vaan väsyttää itsensä täysin loppuun. Minun sählätessäni Jere tulee viereeni ja onnistuu haavitsemaan kalan.

Enkka Harjus.

Pituutta kalasta ei saatu, mutta selvästi isoin Harjus tähän mennessä, villi veikkaus 35cm+. Harjus väsytti itsensä niin loppuun ettei se millään meinannut virkoa. Lopuksi Harjus nostaa purjeensa ja painuu takaisin virtaan. Jatkamme vielä kalastusta ja hetken päästä käy mukava tärppi, olin kuitenkin liian hidas väkäsettömällä koukulla kalastamiseen.

Siirryttiin pikku hiljaa alemmas väliniskalle, josta lähtee kovempi virtaus alemmas, potentiaalinen paikka. Alkaa olemaan ilta ja Harjukset alkoivat pintomaan niskalla. Klinkhämmerit perukkeeseen molemmilla ja tavoitteena saada pintaperhoharri. Minä luovutin pintaperhostuksen 5 perhon vaihtamisen jälkeen, mutta Jere sinnikkäästi jatkoi hommaa. Se todellakin kannatti. Purje-evä käy rikkomassa tyynen pintakalvon, perhon heitto puoli metriä ylöspäin pintomisesta ja perho katoaa pinnan alle. Jeren ensimmäisen Harjuksen väsytys alkoi. Samantapainen sitkeä väsytys ja kala haaviin. Jerelle uusi elämänpiste. Harjus oli hieman isompi kuin minun ja todella komea.

Jeren komea uros Harjus. C&R

Vedettiin molemmat vielä yhdet Harjukset Peeralta, mutta pienemmät. Hieno paikka, jossa olisi pidempääkin viihtynyt mutta vielä piti keretä syömään johonkin. Vajaa parisataa kilometriä etelään ja Muoniosta syömisen jälkeen Ruotsin puolelle etsimään yö- ja kalapaikkaa.

Ruotsin puolelta läheltä Pajalaa löydettiin upean näköinen pieni ja lyhyt koski tienvarressa. Nopeesti hyttysten piirittämänä perhokamat kasaan ja koskelle. Hetken heittelyn jälkeen Jere väsytteli taimenta, joka heittäityi irti. Muuten paikka oli todella siisti, mutta sen enempää tapahtumia ei ollut. No tulipahan ainakin kalastettua Ruotsissakin.

Jälkikäteenkin tuntematon kalapaikka Ruotsin puolella.

Takaisin suomen puolelle tarkoituksena ajaa Kolariin päin ja jäädä Äkäsjoelle kalaan ja yöksi. Äkäsjoelle päästiin ja yövyttiin rannalla. Väsytti niin paljon että päätimme heitellä vasta herätessämme. Klo. 06.30 herätään autosta kylmyyteen ja laitetaan hetkeksi lämpöä puhaltamaan. Samalla huomaamme ilmaiskareiden olleen tasauksessa koko yön. Lasketaan autoa alemmas ja pamahdus kuuluu. Vasen takailmaiskari räjähti.

Reissu jäi sitten siihen. Hiljaa ajettiin Kolariin pennarta pitkin ja illalla yöautojunaan kohti Helsinkiä. Tarkoituksena oli poiketa vielä joillakin kalapaikoilla esim. Huopanalla mutta suunnitelmat meni uusiksi. Kokonaisuutena ensimmäinen Lapin kalareissu onnistui hyvin! Kalan saanti ei ollut yhtä kovaa kun kuvittelimme, mutta ainakin minä olen tyytyväinen. Ensi vuonna toivottavasti uudestaan. :) Kiitos paljon lukijoille ja Jerelle, joka jaksoi ajaa tuoreella kortilla 1700km.