Nuorten SM-Perhokalastuskilpailu 15.8.2015 Huopanankoski, Viitasaari

Viime vuonna 2014 sain idean lähteä Perhonjoen nuorten SM-Perhokalastuskilpailuihin Kaustisiin. Oikeat tekniikat oli hukassa ja onnistuin narraamaan vain kasan särkikaloja ja ahvenia, joilla sijoituin kuudenneksi. Vuoden aikana ehti kertyä kokemusta ympäri suomea ja päätin osallistua tänäkin vuonna. 

Viime vuoden kisoista.

Vuoden 2015 nuorten SM-perhokalastus kilpailtiin Huopanankoskella Viitasaarella. Paikasta minulla ei ollut aikaisempia kokemuksia, mutta tiesin Huopanan olevan oikea legenda. Juha Herkmanin kirjassa Lohen Katse hän kertoi lukuisia tarinoita Huopanan taimenista, joita Juhani Aho aikanaan kalasteli. Paikka houkutteli minua suuresti. Millään kovalla panostuksella tai kilpailumielellä en lähtenyt kisoihin. Lähinnä uudet paikat, kokemukset ja samanikäiset kalakaverit houkuttelivat.

Huopanankoskea

Kilpailijakokous alkoi lauantaina klo 05:45 Huopanankosken Koski-Marketilla. Kokouksen jälkeen setit kasaan ja valmistelemaan. Aika kului mukavasti höpöttäessä valvojan kanssa. Pääsin korkkaamaan ensimmäisenä kosken niskan. Kello löi 7:00 ja oli aika aloittaa kalastus. Hieman unessa aloitin nymfaustekniikalla, päätin kuitenkin hetken päästä siirtyä ylemmäs ja sitaista kiinni perus muddlerin. 10 minuuttia kilpailua mennyt. kunnes perhoni läimähtää ilmaan taimenen suussa. Yritä siinä sitten väsyneenä tajuta kalan olevan kiinni. Jollain ihmeen kaupalla onnistuin munauksista ja taimenen hypyistä huolimatta haavitsemaan kalan. Aito Huopanalainen taimen. Fiilis oli aivan mahtava! Toimitin taimenen mittaukseen ja se oli 27.5cm pitkä. Ei mikään valtava, mutta kalan saaminen tuntui todella hyvältä. Taimen laskettiin takaisin kosken kuohuihin.

Aito Huopanalainen 27.5cm

Kalan jälkeen fiilis oli niin hyvä, että päädyin vain kalastamaan huvin vuoksi. En alkuunkaan havitellut voittoa, tarkoitus oli saada vain yksi kala. Päädyin tavoitteeseni, joten nyt pystyin vain nauttia kalastuksesta Huopanalla unohtaen kilpailun. Kalastelin niitä paikkoja jotka näyttivät kivoilta ja vaihdoin kuulumisia kilpailijoiden kanssa. Fiilistä hieman tosin lannisti kahluuhousuni, jotka oikeasta lahkeesta alkoi valuttamaan vettä huolella sisään.

Kuvan jälkeen käytiin uimassa.

1. jaksolta kalaa en saanut sen enempää ja jos suoria ollaan niin en myöskään kahdelta seuraavalta jaksolta. Paikat joihin arpaonni minut suosi eivät olleet minun tyylisiä kalastuspaikkoja, enkä osannut kalastaa niitä oikealla tyylillä. Pidin kaikista eniten 3. jaksosta Saarensalmesta. Koski oli siitä kohtaa kapea ja matala, josta minä pidän enemmän. 

Kilpailukaverit tauolla.

Viimeisellä jaksolla pääsin kalastamaan alemman sillan yläpuolta. Kahlasin laattakivelle ja nymfailin kiven koloja tarkasti. Hetken päästä perho pysähtyi ja lähti ylävirtaan vetäen vavan mutkalle. Hetken neuvottelut kalan kanssa ja haaviin. Tämä kala oli voimakas ja hetken sai amatööri miettiä seuraavaa liikettään. Pituutta oli taimenella tasan 36.2cm, tarkkaa puuhaa ;)

Ruoka-aikaan kotona ollut Taimen.

Ja takaisin syömään.

Mielestäni hauskinta tapauksessa oli, että sain taimenen sivuperukkeessa olevalla kuulapääpupalla, joka oli mielestäni aivan törkeän ruma. Ensimmäisiä talven sidoksia, joka tällä kertaa kelpasi kalalle. Hyvä niin :)

Kalat pysyttelivät arkoina kirkkaan kelin vuoksi.

Kilpailu päättyi hetken päästä. Olin tyytyväinen suoritukseeni. Perhokamat laiteltiin kasaan tuloksia laskellessa ja pääsin kokeilemaan uutta lajia, kahluuhousujen tyhjennystä. Pari hassua litraa oli onnistunut kerääntymään kahluuhousujen sisäkalvolle ja sisäpuolelle. Aikansa ne kyllä kestikin, nyt keräillään rahaa uusiin.

Tulokset olivat selvinneet:

Vuoden 2015 Nuorten suomenmestari on Lahtelainen Anssi Arpiainen. Onnittelut vielä kerran :) Itse olin seitsemäs ja tyytyväinen suoritukseen. Taso oli kova tänä vuonna, täytyy nostaa hattua joka jampalle :) 

Kärkikolmikko, Jussi, Anssi ja Leevi

Haluan vielä kiittää Ääneseudun perhokalastajia onnistuneesta kilpailusta. Lahden perhokalastajia, jotka kustansivat osallistumismaksuni, kilpailijoita ja Isääni, joka suostui kuskiksi. Ensi vuonna mahdollisesti uudestaan. :)

Lisää infoa kisoista voi käydä lukemassa täältä ja seuraavasta Vapaa-ajan kalastajat lehdestä. Kiitos :)

Viikko Suomi-Neidon käsivarressa Osa 3 Könkämäeno

Viikon kalastusmatkan toinen osa päättyi Jäämerelle Lyngeninvuonolle ja nyt saa jatkoa viimeiseen osaan. Matkaamme Jeren kanssa Suomi-neidon käsivartta pitkin takaisin etelään.

Takaisin Suomessa. Yö nukuttiin autossa Norjan puolella komean kosken rannalla. Kalassa ei koskella käyty. Norjan lohijoilla kalavälineet pitäisi desinfioida ennen kalastusta, jotta lohiloinen ei pääsisi leviämään.

Puhelin huutaa hoosiannaa kun Jeren ajaessa etsin tietoa hyvistä tienvarsikalapaikoista etelään mentäessä. Kilpisjärvellä käydään paikallisessa kalakaupassa ostamassa tuliaisia ja kysellään käymisen arvoisia koskia, josta Harjus ja Taimen olisi kohtalaisen helppo löytää. Kauppias suosittelee Peerakoskea. Facebookissa meille suositellaan myös Peerakoskea. Matkaamme siis Peerakoskelle, matkaa tulee vain 30km Kilpisjärveltä.

Hetken käppäily ei tuntunut enään missään. Olemme perillä. Kosken leveys oudoksuttaa etelänpoikia. Kummaltakaan ei löytynyt juurikaan kokemusta ison virran perhokalastuksesta. Sidon 18# Pheasant Tail nymfin perukkeeseen, joka antoi pari kilosen Taimenen aikaisemmin kesällä Rävynkoskelta. Löydän hyvän näköisen miedonvirran kohdan kiven takaa ja pariin otteeseen ronkin huolimattomasti läpi. Vanha tuttu tunne tuntui perhovavassa ja kala kiinni! Olisiko se Harjus? Kala ei muistuttanut sähäkkäliikkeistä taimenta, enemmän kalaa joka osasi virran mukana höynäyttää kalastajaa. Tottumattoman kirkas vesi paljastaa nopeasti vedestä purje-evän. Harjus! Ennätysharjukseni varmasti. Kala ei meinaa millään antautua, vaan väsyttää itsensä täysin loppuun. Minun sählätessäni Jere tulee viereeni ja onnistuu haavitsemaan kalan.

Enkka Harjus.

Pituutta kalasta ei saatu, mutta selvästi isoin Harjus tähän mennessä, villi veikkaus 35cm+. Harjus väsytti itsensä niin loppuun ettei se millään meinannut virkoa. Lopuksi Harjus nostaa purjeensa ja painuu takaisin virtaan. Jatkamme vielä kalastusta ja hetken päästä käy mukava tärppi, olin kuitenkin liian hidas väkäsettömällä koukulla kalastamiseen.

Siirryttiin pikku hiljaa alemmas väliniskalle, josta lähtee kovempi virtaus alemmas, potentiaalinen paikka. Alkaa olemaan ilta ja Harjukset alkoivat pintomaan niskalla. Klinkhämmerit perukkeeseen molemmilla ja tavoitteena saada pintaperhoharri. Minä luovutin pintaperhostuksen 5 perhon vaihtamisen jälkeen, mutta Jere sinnikkäästi jatkoi hommaa. Se todellakin kannatti. Purje-evä käy rikkomassa tyynen pintakalvon, perhon heitto puoli metriä ylöspäin pintomisesta ja perho katoaa pinnan alle. Jeren ensimmäisen Harjuksen väsytys alkoi. Samantapainen sitkeä väsytys ja kala haaviin. Jerelle uusi elämänpiste. Harjus oli hieman isompi kuin minun ja todella komea.

Jeren komea uros Harjus. C&R

Vedettiin molemmat vielä yhdet Harjukset Peeralta, mutta pienemmät. Hieno paikka, jossa olisi pidempääkin viihtynyt mutta vielä piti keretä syömään johonkin. Vajaa parisataa kilometriä etelään ja Muoniosta syömisen jälkeen Ruotsin puolelle etsimään yö- ja kalapaikkaa.

Ruotsin puolelta läheltä Pajalaa löydettiin upean näköinen pieni ja lyhyt koski tienvarressa. Nopeesti hyttysten piirittämänä perhokamat kasaan ja koskelle. Hetken heittelyn jälkeen Jere väsytteli taimenta, joka heittäityi irti. Muuten paikka oli todella siisti, mutta sen enempää tapahtumia ei ollut. No tulipahan ainakin kalastettua Ruotsissakin.

Jälkikäteenkin tuntematon kalapaikka Ruotsin puolella.

Takaisin suomen puolelle tarkoituksena ajaa Kolariin päin ja jäädä Äkäsjoelle kalaan ja yöksi. Äkäsjoelle päästiin ja yövyttiin rannalla. Väsytti niin paljon että päätimme heitellä vasta herätessämme. Klo. 06.30 herätään autosta kylmyyteen ja laitetaan hetkeksi lämpöä puhaltamaan. Samalla huomaamme ilmaiskareiden olleen tasauksessa koko yön. Lasketaan autoa alemmas ja pamahdus kuuluu. Vasen takailmaiskari räjähti.

Reissu jäi sitten siihen. Hiljaa ajettiin Kolariin pennarta pitkin ja illalla yöautojunaan kohti Helsinkiä. Tarkoituksena oli poiketa vielä joillakin kalapaikoilla esim. Huopanalla mutta suunnitelmat meni uusiksi. Kokonaisuutena ensimmäinen Lapin kalareissu onnistui hyvin! Kalan saanti ei ollut yhtä kovaa kun kuvittelimme, mutta ainakin minä olen tyytyväinen. Ensi vuonna toivottavasti uudestaan. :) Kiitos paljon lukijoille ja Jerelle, joka jaksoi ajaa tuoreella kortilla 1700km.

Viikko Suomi-Neidon käsivarressa Osa 2 Jäämeri

Viikon kalastusreissu Norjassa saa jatkoa. Raudun pintaperhokalastus oli hienoa hommaa, mutta kalojen koko pientä. Aikansa kutakin, päätimme kävellä takaisin autolle.

10 kilometrin kävelyn jälkeen pitsa maistui Kilpisjärvellä. Nyt oli aika kuitenkin mennä autoon nukkumaan. Eihän siitä mitään tullut. Hetken päästä oltiinkin Lyngeninvuonolla Skibotnissa vavat kädessä tarkoituksena saada Jäämereltä uusi fongo.

Oli jo yö ja väsymys alkoi tuntumaan. Minulla ja Jerellä oli eka kerta Jäämerellä ja tieto taito hukassa. Tuli heiteltyä lusikoita hetki ennen kuin vajaa kilonen turska seurasi rantaan saakka viehettäni ja hääteli sitä pois. Mitään isompaa ei näkynyt, pienempiä pikku-kaloja kävi näykkimässä rannan tuntumassa, ilmeisesti naureskeli vaan. Tyyli vaihtui pilkkimiseksi toiveena saada edes pieni kala. Vaihdoksesta ei mennyt kauaakaan, kunnes kiven kolosta tuli esiin pieni simppu ja tarttutti itsensä kokoiseensa lusikkaan.

Uusi kalafongo, ilmeisesti Isosimppu.

Uutta energiaa tuli tästä uudesta lajista lisää, kunnes kello lähestyi 04.00. Rantaviivasta ei pikkusia enään tullut. Yhden kalan onnistuin saamaan simpun lisäksi. Tämä kala näkyi tummana hahmona kiiltävän lusikan ympärillä. Kala kävi lähempänä pintaa, josta erotin sen turskaksi. Laskin vieheen vielä kerran pohjaa kohti ja matkin talven hauenpilkintää. Tumma hahmo oli ihan vieheessä kiinni ja tunsin pientä nypytystä vavan kärjessä. Pieni vastari ja turksa lähti rimpuilemaan pintaa kohti. Viimeinen nosto laiturilta ilmaan ja kala ylös. Taas uusi kalafongo, Turska. ei mikään valtava, mutta vähän vajaa kiloinen kuitenkin. Olin tyytyväinen, valitettavasti Jerelle Jäämeri ei näyttänyt parastaan ja hänen saldo oli nolla.

Ensimmäinen Turska

Jäämeri ei kyllä kieltämättä näyttänyt parastaan ja se jäi vähän kaivelemaan. Pieni taustatutkimustyö etukäteen olisi auttanut kummasti noviiseita kalamäärien suhteen. Muistan lukuisia tarinoita Jäämereltä, jossa useamman kilon kaloja nostellaan niin paljon kun jaksetaan. Tämä kokemus jäi meiltä kokematta. Ehkä jokin päivä vielä. Seuraavaksi lähdetäänkin takaisin suomen puolelle ja ruotsissaki kalassa käydään. Osa 2 päättyy nyt. Muutamia kuvia vielä alle.

"Tankkaamaan"

Ensimmäiset kosketukset Jäämereen

Ei ehkä niin julkaisukelpoinen tilannekuva

Viikko Suomi-Neidon käsivarressa Osa 1

Kauan odotettu Lapin reissu lähestyi. Viime kesänä heräsi idea Jeren kanssa, että kun hän vaan autokortin saa niin matka jonnekkin päin Lappia odottaa. Vuoden päivät suunniteltiin ja päädyimme lähtemään Kilpisjärven kautta Norjan puolelle vaeltamaan ja kalastamaan. Matka vihdoin lähestyi ja Partioaitasta ostimme viimeisimmät päivitykset kuivamuonavarastoon. Kaikki oli valmista, enään vain pitkä ajomatka edessä.

Matka kului mukavasti kalatarinoita vaihdellessa ja ennen kun huomasimmekaan alkoi Wäylä näkymään E8 varrella ja matka oli voiton puolella. Starttasimme 06:00 Hollolasta ja Norjan puolella oltiin perillä noin klo. 21 riippuen eletäänkö Norjan vai Suomen ajassa. No anyway, vaikka pitkä ajomatka oli jo takana päätimme suunnitelmien vastaisesti lähteä vaeltamaan Didnojoen reittiä pitkin Didnojärvelle jo samana iltana. Sumu haittasi ikävästi kulkemista ja saatettiin pariin otteeseen eksyä omille poluille. Vauhtimme oli hidas painavien rinkkojen ja haastavan maaston vuoksi, päätimme yöpyä tuntemattomalla paikalla. Seuraavana päivänä sinnittelimme lopun matkaa Didnojärvelle.

Aamu koitti ja pahin sumu jo hälventyi.

Oli jo kolmas päivä ennen kuin kerkesimme virittää perhovehkeet valmiuteen. Pääleirimme sijaitsi aivan Didnojärven itäisellä rannalla, josta samalla Didnojoki saa alkunsa. 10 kilometrin kävelymatkan aikana emme olleet nähneet ensimmäistäkään merkkiä kaloista, joten ajatus tyhjästä kalapaikasta kalvoi takaraivossa. Nyt päätimme kuitenkin yrittää ekan kerran. Red Tägit siiman päähän, kahluupökät jalkaan ja Didnojoen virtaavaan "koski" osaan heittelemään. Kristallin kirkas vesi oli kuin kuvissa joita olimme koko ikämme katselleet vain netissä. Nyt olimme vihdoin täällä.

Didnojoen "niska" ja Didnojärvi

Hetken tyhjää heiteltyämme perhoni vieressä käy tuikki ja kala iskee näkyvästi ohi. Uutta heittoa kehiin ja sama laulu. Vaihto Espanjasta ostamaan tuntemattomaan pintaperhoon ja ensimmäinen rautu tärähtelee perhovavassa. Tämä kaveri onnistuu vapauttamaan itsensä, mutta heti seuraavalla heitolla eri kohdasta tuntui sama tuttu tunne. Tämä kala tuli ylös saakka ja uusi kalalaji oli fongattu, Rautu! Olen aikasemmin saanut vain Puronieriöitä Hammonjoelta, mutta nyt sain ihan virallisen Nieriän! Kala oli vajaa 20 senttinen mutta tuuletukset olivat kun olisi saanut isommankin kalan.

Väriero on huima verrattuna Hammonjoen Puronieriään, no onhan ne kaksi eri lajia

Meillä oli Jeren kanssa tarkoitus laskea kalojen lukumäärä, mutta jo 15 minuutin kuluttua ensimmäisestä kalasta luku oli kaksinumeroinen ja laskeminen unohdettiin. Parhaiten kalat sai hulluksi strippaamalla pintaperhoa poikkivirtaan nopeaa vauhtia ja kirkkaassa vedessä näkyi vaan kun Raudut yrittivät hulluna hypätä perhoon kiinni. Tähän hommaan kuitenkin kyllästyi turhan nopeasti, kalat olivat kaikki 20cm puolin ja toisin eikä merkkiäkään isommista rauduista näkynyt. Rehellisesti niin uskomattomalta kun se kuulosti onnistuimme saamaan liian monta kalaa että siihen kyllästyi. Olimme jopa hieman pettyneitä paikasta. Kaikki se suunnittelu ja kilometrien kävely painavat rinkat selässä pienten Nieriöiden vuoksi? Olimme jo niin korkealla merenpinnasta, ettei paikalla ollut muuta kalaa kuin Rautua ja sekin kitukasvuista. Uskokaa pois kokeilimme parina päivänä vaikka millä eri konsteilla saada isompaa, mutta niitä ei vaan meidän mielestämme ollut.

Didnojokea

Reissu päätettiin lyhyempänä "tukikohdallamme" ja päätimme kävellä takaisin autolle. Vaeltaminen osottautui minun mielestäni huomattavasti kiinnostavammaksi ja kivemmaksi kuin kalastus, onkohan tämä vakavaa? Päätimme kuitenkin lähteä muille apajille mm. Jäämerelle, siitä tulee reissun toinen osa. Pysykää kuulolla kyllä me tällä reissulla kalaakin saatiin ;)
Ja vielä loppuun osuva lause Jim Schröderin perhokalastuskirjasta Tuikkeita.

"Onko ihmisiä todella näin vaikea tyydyttää? Asiat eivät koskaan ole kohdallaan. Joko liian vähän kalaa, tai sitten liian paljon."    -Jim Schröder

Didnojärvi näytti pieneltä Vuolit tunturilta, 1039 metriä merenpinnasta.