keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Kalastuskokeiluja Espanjassa 20.7

Viikon päivät ollaan oltu nyt täällä Espanjassa tutuilla paikoilla, tarkalleen Benalmadenassa Malagan lähellä. Viimeksi olin samoilla mestoilla helmikuussa ja kalastusta kokeilin Välimerellä rannalta, josta kalaa ei tullut. Isoisäni kanssa päädyimme kuitenkin ohjatulle kalastusreissulle veneellä ja sieltä nostelimme puolen päivän aikana pohjaongella useita erikoisia Välimeren kaloja, koko ei ollut päätä huimaava.
Jos joku osaa nimetä näitä kalalajeja, niin kommentit ovat erittäin tervetulleita
Aikasemmilta vuosiltakin on ollut useita kokemuksia Välimeren kalastuksesta, joten Espanjan päässä varastostamme löytyy ei niin laadukas pohjaonki-setti, taitaa tuon lajin Englannin kielinen nimitys olla Surfcasting, eli pitkillä teleskooppivavoilla viskotaan punttia litkoineen veteen, vapa hiekkarannalle tai kivenkoloon pystyyn ja sitten odotellaan.


Helmikuussa roudasin Ukkini golfbägissä yhden avokelavavan ja kasan uistimia mukaan asunnollemme ja jätin tämänkin setin varastoomme. Nyt viime maanantaina 20.7 kaivoin kalakamppeet esiin ja ajoimme El Faroon paikalliselle hiekkarannalle. Paikka on siitä kiva, että turisteja siellä ei ole järkyttävästi verrattuna esim. Fuengirolan rantoihin jotka kuhisevat rantatuoleja ja turisteja, siellä kalastus on lähes mahdotonta. El Faron ranta on pieni, vesi on kirkkaampaa kuin Fugessa ja kivikkoakin löytyy paljon. Merisiilejä löytyi myös paljon, siinä varmaan syy vähäiselle ihmisjoukolle. Tyttöystäväni ja vanhempani pääsivät palvomaan aurinkoa ja minä pääsin kalaan, tästä se lähtee. Eläviä syöttejä ei paikallisesta kalastuskaupasta löytynyt, jouduin tyytymään litkoihin ja jigeihin.

Kahlasin kainaloita myöten isolle kiviriutalle ja heitin pohjaongen niin pitkälle kun sain heitettyä. Hetken kuluttua vanha herrasmies tuli minua kohti ja viittomakielellä näytti, että hän voisi auttaa. Mies ei puhunut Englantia sanaakaan ja minun Espanjan kielen taidot ovat lähinnä vain no hablo español, näillä mentiin. Ei mennyt kauaakaan, kunnes tajusin että mies ei osannut käyttää yksinkertaista avokelaa. Hän ilmeisesti halusi vain kovasti kokeilla kalastusta. Ihan fine se minulle oli sen kun kalasti kun ei tällä pohjaongella nyt mitään tuntunut tulevan. Annoin miehen kalastaa ongellani ja viritin minulle tyypillisen suomalaisen virvelin ja lukkoleikariin pamautin kiinni pienen ruskeahkon kalajigin, jota paikallinen kalakauppias kehui hyväksi.

Kalapaikkamme
Heittelin muutamia heittoja kirkkaassa vedessä, kunnes hahmo vilahtaa vieheeni perässä ja tunnen nykäisyjä kämmenessäni. Teen vastaiskun ja totean kalan olevan kiinni! Syke nousi kahteensataan samantien. Kala ei ollut iso mutta pirteämpi se oli kuin suomen ahvenet. Muutama syöksy vielä ja nappasin kalan käteeni. Vihdoin! Olin saanut ensimmäisen Välimeren kalani heittelemällä, aikaisemmin kaikki kalat olivat tulleet tunnottomalla isolla teleskooppivavalla ja tuntuma oli täysin erilainen. Täpinöissäni kahlasin rantaan ja näytin isälleni kalaa, nappasimme kuvat ja laskimme takaisin uimaan. Kalalajista ei ollut mitään tietoa, kai se joku makrilli on. Joku viisaampi voi kommentoida tekstiä ja kertoa :D
Sähläystä
Päivän ainut mainittava saalis.

Tämän innoittavan kalan jälkeen jaksoi heitellä vielä pitkään, mutta ilman saalista. Paikalle saapui kolmas mies, jonka kalavälineet näyttivät laadukkaita ja huomasi että oli tehnyt hommaa aikasemmin. Hän nappasi lyhyessä ajassa samanlaisia kaloja kun minä varmaan kymmenkunta, mutta isompia. En voinut muutakun katsella vierestä hänen tapoja kalastaa. Selvisi että hänellä oli kelluva vesikoho, jonka päässä oli pieni läpinäkyvä jigi. Tätä vesikohoa hän uitti kuin popperia ja tulos oli näkyvää kun kaloja kävi pinnassa napsimassa vähintään joka toinen heitto.

Into hieman lopahti ja välillä piti käydä uimassa ja juomassa. Virittelin eri näköisiä mitä ihmeellisimpiä virityksiä vapoihini ja yritin epätoivoisesti jäjitella paikallisen kalastajan tyyliä, mutta tuloksetta. Lopuksi viritin vain perinteisen ongen ja käytin kärpäsen toukan näköisiä punaisia tekotoukkia ja onnistuin saamaan sormen kokoisen pikkukalan.

Niska ja hartiat alkoivat palaa aurinkorasvasta huolimatta ja nälkä yllätti koko perheen, oli siis aika pakata kalakamat ja lähteä kotiin syömään. Kotona muisti vaan avata kelat ja huuhdella huolella merivedessä uiskentelun jälkeen. Kiitos kun jaksoitte lukea ja mielellään vastaan kommenteihinne jos teillä on kokemusta Välimerellä kalastamisesta yms. 

1 kommentti: