Jokibarbien perhokalastusta Espanjassa 26.7

Tyypillinen Espanjanjokibarbi.

Kävelemme Espanjalaisen kalakaverini Eduardon kanssa kuivaa jokiuomaa pitkin kohti Rio Guadalhorcea, tunnetummin Malagajokea.On +35 astetta ja kahluuhousut jalassa parin kilometrin kävely tuntuu tukalalta. Kuiva jokiuoma kohtaa vihdoin virtaavan ja isomman joen, olemme perillä. 50 metriä ennen rantaa Eduardo kyyristyy ja hiipi hiljaa Espanjanjokibarbien läheisyyteen. Kaikki perhokamat ovat valmiina ja Eduardo näyttää ensin minulle miten kalastaa näitä karpin kaltaisia otuksia. Pääsen itsekkin rannan läheisyyteen ja näen useita kymmeniä jokibarbeja uiskentelevan evät pinnassa matalassa kirkkaassa joessa. Syke nousee, mutta kala ei syö. Outoa, Eduardon mukaan normaalisti tässä lyhyessä ajassa ensimmäinen kala olisi jo ylhäällä. Jokibarbit väistävät kun ylävirrasta päin lähestyy kaksi usemman kilon karppia. Kalat eivät ole otillaan tänään, liian kuuma ilma sai muut kalastajat pitämään rantapäivän ja kalatkin ovat erittäin nirsoja. Kahlaamme joen yli säikyttäen kalat pakenemaan alavirtaan ja kävelemme vastarantaa pitkin hiiren hiljaa paremmille ottipaikoille.

Jokibarbien kalastus on vaikeaa. Polarisoidut aurinkolasit ja tarkka näkö on pakollinen. Kun Barbi nappaa perhon pitää vastaisku osata tehdä juuri oikeaan aikaan. Oikeastaan sinun pitää nähdä kun kalan suu aukeaa ja perho katoaa, jos et sekunnin aikana tehnyt vastaiskua Barbi sylkäisee perhon ulos ja kertoo lajitovereilleen kalastajista ja hetken päästä kuhiseva joen pätkä on tyhjä. Alkaneesta huonosta syönnistä huolimatta Eduardo onnistuu nappaamaan ensimmäisen Barbin virtaavammasta kohdasta. Kala on pieni ja ennen kuin Edu onnistui saamaan sen käteensä pieni perho irtosi kalan suusta ja kala jatkoi matkaansa kertoen sisarilleen tietenkin. Oli aika siirtyä siis eteenpäin. Hidasta kävelyä ylävirtaan ja kalaparvet pystyi havaitsemaan selkeästi matalasta vedestä. Eduardo opetti pitämään silmällä yhtä tiettyä kalaa kerralla ja pommittamaan puoli metriä kalan nenän eteen. Aina kun joku kala innostui perhostani ja päätti napata sen suuhunsa heti veteen laskeuduttuaan, vastaiskuni oli aina joko liian aikaisessa tai myöhässä.

Sidon 0.20mm perukkeeseen kiinni mustan kuulapääliitsin punaisella iskupisteella ja parvi Jokibarbeja osuu kohdalle ja vielä innostuu perhostani. Eduardo katsoo sivusta ja ohjeistaa miten Barbit käyttäytyvät. Tarkkailen itsekin perhoa ja huomaan kun Barbi nappaa perhon suuhunsa ja Eduardo huutaa STRIKE! Teen vastaiskun juuri oikeaan aikaan ja tunnen paineen vavassa. Ylimääräinen siima pussi katoaa sekunneissa ja perhorulla alkaa huutamaan. Jokibarbit eroavat Taimenista siten että taimen on enemmän sähäkkä ja nopea liikkeissään kun taas Barbi kiitää nopeasti valittuun suuntaansa ja käyttää voimaansa. Ennen kuin huomaankaan alan näkemään jo pohjasiimoja kelassani, kunnes saan kalan pysähtymään. Kala painaa menemään vastarannan puolella, kunnes antautuu meidän puolellemme. Eduardo otti kunnian tällä kertaa ja nappasi Barbin haaviin. Elämäni ensimmäin Espanjanjokibarbi oli ylhäällä ja vielä mukavan kokoinenkin, 1.3 kiloa raakaa voimaa. Hetken fiilistelyiden ja kuvien jälkeen kala takaisin jokeen uimaan muiden kavereiden joukkoon. Ensimmäinen kala oli saatu ja pahin kuume oli laskenut. Totesin, että nyt tästä kalastuksesta voi alkaa todellakin nauttimaan ilman paineita.

Ilmeestä voi nähdä onnistumisen ilon.

Ja takaisin uimaan.

Kalastus jatkui ja minun pitämässä juomataukoa Eduardolla oli komean kokoinen Barbi kiinni, mutta kalan syöksyn aikana se tarttui kasvillisuuteen ja pääsi irti. Tulin itsekin heittelemään juomatauon jälkeen ja heti ensimmäisellä heitolla sain huomattavasti pienemmän Barbin, pirteä veijari sekin oli.

Tämäkin kala jo näin pienenä yllättävän voimakas.

Paikka alkoi olla kalastettu ja lähdimme urakalla kävelemään ylävirtaan päin, kunnes outo kellon kilinä rupesi kuulumaan kaukaa. Ääni lähestyi ja joen vartta pitkin käveli iso lauma vuohia. Parin sadan vuohen perässä tuli neljä paimenkoiraa ja kaksi paimenta, yllätys oli minulle aikamoinen en olisi voinut kuvitella kyseistä tapahtuvan.

Mitäh?!

Eduardon ilmeestä huomasi, että vuohien kulkeminen meidän ohitse ei ollut hyvä juttu. Varsinkin kun vuohet tulivat ylävirrasta ja matkamme oli sinne. Oliko kalat säikähtäneet melua ja menneet piiloon? Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa.

Kuten arvasimme vesi syveni ja kaloja ei enää löytynyt lähistöltä. Muutama karppi näkyi joessa ja Eduardo onnistui saamaan kookkaan karpin siiman päähän, karppi voitti kuitenkin taistelun ja perho irtosi. Ylempää ei sen enempää kaloja näkynyt, joten siirryimme takaisin paikkaan josta aloitimme. 

Vaikka Eduardo keskittyi enemmän neuvomiseen, onnistui hänkin saamaan taidokkaasti useamman Jokibarbin.

Muutaman Eduardon tyylinäytteen jälkeen onnistuin minäkin saamaan vielä muutaman Jokibarbin, yhteensä minulle 5 kappaletta ja Eduardolle kolme.

Ilta alkoi uhkaavasti lähestyä ja oli aika pakkailla kimpsut ja kampsut ja siirtyä takaisin autolle samaa kuivunutta jokiuomaa pitkin. Päivä oli mielestäni täydellinen, onnistuinhan saamaan ensimmäiset perhokalat Espanjassa ja uuden elämänpisteen, Espanjanjokibarbin. Eduardo tosin oli hieman pettynyt saaliiseen. Normaalisti päivän aikana saadaan jopa kymmenettäin Barbeja samassa ajassa, mutta tänään kalat oli tiukassa. Toivotimme kuitenkin Eduardon kanssa jäähyväiset ja nyt odotamme molemmat seuraavaa yhteistä kalareissua. 

Espanjalainen perhokalastaja Eduardo

Viime joulun tienoilla kiinnostus perhokalastukseen Espanjan vesillä houkutteli. Kävin netissä läpi lukuisia kalastuspalstoja läpi, mutta en saanut juurikaan mitään irti. Viimein löysin Espanjalaisen perhokalastusseuran Facebookista: Malaga Fly Fishing Club. Päätin laittaa seuran Facebook sivuille pitkän viestin Englanniksi kysellen jos joku Englantia puhuva paikallinen perhokalastaja voisi auttaa minua. Viikkoja meni kunnes minulle vastattiin Facessa, Eduardo kertoi voivansa auttaa minua jos minkään näköistä kysyttävää minulla olisi. Juttelimme Facessa useasti verraten kotimaittemme perhokalastustyylejä, kunnes Eduardo ehdotti minun seuraavan kerran sinne tultaessa, että lähtisin hänen mukaansa kalaan. Häneltä löytyisi tarvittavat välineet lainaan ja monen vuoden kokemus, joka minulta puuttui.

Nyt heinäkuussa tulimme taas tänne Espanjaan perheeni kanssa ja herättelin hieman asiaa Eduardon kanssa, tarjous oli vielä voimassa. Sovimme tapaamispäivän ja ajan. Isäni kuskasi minut tapaamispaikkaamme Torrequebrada hotellille, mutta tapaamispaikalla ei Eduardoa näkynyt puolen tunnin odottelun jälkeen. Ehdin jo ajatella saaneeni oharit, kunnes Edu pisti viestiä ja sanoi heikolla Englannilla jotakuinkin näin: Olemme kaverini kanssa tulossa valkoisella Volkswagen Transportterilla, tule hotellin taakse pienelle parkkipaikalle. Siinä vaiheessa MTV:n Catfish ym. huijausohjelmat alkoi pyöriä mielessä kun 16-vuotias nuori mies mainostaa "julkisesti" haluavansa päästä kalaan tuntemattoman kanssa. Kävelin parkkipaikalle ja siellä seisoi yksinäinen mies ja se selvästi odotti jotakuta. Pysyin 50 metrin päässä hänestä, enkä uskaltanut mennä hänen luokseen. Sitten mies katosi jonnekkin ja päätin itsekkin lähteä rantaa päin. Eduardo laittoi viestiä, että näkee minut. Helpotuksena huomasin kaukana miehen perhovapoineen kaverinsa kanssa, se oli Eduardo sama kaveri kuin hänen kalakuvissaan. Tervehdin Edua ja hänen Argentiinasta tullutta kaveriaan Robertoa ja aloitimme kalastuksen pitemmittä puheitta meren rannalla aallonmurtajalla.

Kalapaikkamme, ei erikoisen näköinen mutta Edu on saanut perholla jopa 6kg kalan tuosta.

Paikalla oli muitakin, ei tosin perhokalastajia.

Edulla oli tosiaan mukana kaikki tarvittavat kalastusvälineet minulle. Scierran #6 ja 9ft. Perhovapa, jossa SA:n tuntematon Intteri-siima. Elämäni ensimmäistä kertaa pääsin kokeilemaan siimakoria, joka laitetaan vyötärölle ja perhosiima stripataan koriin sisälle. Ilman tätä siima menisi kivenkoloihin ja olisi Edun sanoin Kabut! Kalastustyylinä oli heittää mahdollisimman pitkälle ja "stripata" siimaa niin nopeasti kuin pystyi, aluksi oli erittäin hankalaa minulle, koska siimakori hidasti kalastusta hieman.

Ei ollut väliä mihin päin heitti, kunhan sai pitkälle ja osui veteen.

Oikeastaan koko reissu ei ollut kalastusta vaan eri kalastuskulttuureihin tutustumista. Eduardon ja Roberton ilmeet olivat todella hämmästyneet kun sanoin saaneni pari vuotta sitten aidon lohen. Taimenet olivat myös heidän mittapuussa isoja mitä kerroin meidän suomesta saavan. Kaikista hauskin oli kun esittelin tinseli-perhoa ja sanoin tällä tulevan taimenta koskesta, ne pitivät minua hullua. Espanjassa kun taimenta kalastetaan 7X perukkeella ja pienillä pintaperhoilla. Hauestakin puhuimme, kerroin minun mielipiteeni haukiin ja kuinka kannatan C&R tapaa ja he olivat täysin samalla kantilla, kuulemma hauki on heidän mielestä yksi parhaista  makeanveden kaloista vastuksena.

Päädyimme keskustelemaan myös heidän perhokalastusseurastaan. Hän kertoi, että koko Costa Del Solin alueella on vain 30 perhokalastajaa ja ihmiset ihmettelevät, että mitä he tekevät. Perhokalastusvälineitä ei saa ostettua mistään läheltä vaan kaikki on tilattava netistä. Kerroin, että suomessa perhokalastajia on paljon ja kerroin myös perhokalastusseurastani, Lahden Perhokalastajat. Eduardo ylläpitää Malagan perhokalastusseuraa ja sanoi haluavansa linkittää seuramme facebookissa "ystävyysseuroiksi" mielestäni hieno idea. Malagan perhokalastusseura oli jo linkitetty Australian jollekkin seuralle ja hän kertoi seuralaisten tekevän yhteisen reissun Pohjois-Espanjaan ja Ranskaan. Vink vink Lahden Perhokalastajille ;)

Juttua kyllä riitti älyttömästi ja samalla kalastelimme, nyt kun on turistien sesonkiaikaa Costa Del Solilla niin perhon viskominen oli tarkkaa ja haastavaa puuhaa, ettei koukkuun tartu Brittiläinen turisti. Eduardo onnistui kuitenkin saamaan pirteän tuntemattoman kalan, saman kun minä päivää aikasemmin.

Tuntematon laji perholla. 

Alkoi tulla jo myöhä ja aloimme pakkaamaan kamoja. Siirryimme Roberton valkoiselle pakettiautolle, joka olikin Argenttinan kuuluisan kalastuspaikan teipeissä. Patagonia fly fishing luki pakun kyljessä, selvisi että tämä hiljainen kaveri Roberto tekee Patagoniaan ohjattuja perhokalastusreissuja, ei siis mikään turha jätkä kun kyse on varmaan ykksi hienoimmista kalastuskohteista koko maailmassa. Juttua jaksoi lentää koko ajan ja Eduardo seka Roberto paljastui erittäin mukaviksi kalastajiksi. Suunnittelimme jo seuraavaa reissua ja tätä kirjoittaessa odotan lähtöä paikalliselle joelle Jokibarbien pintaperhokalastusreissulla Eduardon kanssa, saa nähdä mitä sieltä tulee, tunti aikaa lähtöön. Eduardo sanoi, että hänellä olisi jotain annettavaa minulle ja ojensi sinisen Malaga Fly Fishing Clubin T-paidan ja pari tarraa, olin iloinen ja kiitollinen. Tulipa pitkä teksti kirjoitettua, mutta on mielenkiintoista tutustua eri maan kalastuskulttuureihin ja löytää sitä kautta uusia kalastuskavereita. Kirjoittelen rapsan vielä tämän päivän reissusta. Kiitos lukioille ja pysykää kuulolla! :)

Kalastuskokeiluja Espanjassa 20.7

Viikon päivät ollaan oltu nyt täällä Espanjassa tutuilla paikoilla, tarkalleen Benalmadenassa Malagan lähellä. Viimeksi olin samoilla mestoilla helmikuussa ja kalastusta kokeilin Välimerellä rannalta, josta kalaa ei tullut. Isoisäni kanssa päädyimme kuitenkin ohjatulle kalastusreissulle veneellä ja sieltä nostelimme puolen päivän aikana pohjaongella useita erikoisia Välimeren kaloja, koko ei ollut päätä huimaava.

Jos joku osaa nimetä näitä kalalajeja, niin kommentit ovat erittäin tervetulleita

Aikasemmilta vuosiltakin on ollut useita kokemuksia Välimeren kalastuksesta, joten Espanjan päässä varastostamme löytyy ei niin laadukas pohjaonki-setti, taitaa tuon lajin Englannin kielinen nimitys olla Surfcasting, eli pitkillä teleskooppivavoilla viskotaan punttia litkoineen veteen, vapa hiekkarannalle tai kivenkoloon pystyyn ja sitten odotellaan.

Helmikuussa roudasin Ukkini golfbägissä yhden avokelavavan ja kasan uistimia mukaan asunnollemme ja jätin tämänkin setin varastoomme. Nyt viime maanantaina 20.7 kaivoin kalakamppeet esiin ja ajoimme El Faroon paikalliselle hiekkarannalle. Paikka on siitä kiva, että turisteja siellä ei ole järkyttävästi verrattuna esim. Fuengirolan rantoihin jotka kuhisevat rantatuoleja ja turisteja, siellä kalastus on lähes mahdotonta. El Faron ranta on pieni, vesi on kirkkaampaa kuin Fugessa ja kivikkoakin löytyy paljon. Merisiilejä löytyi myös paljon, siinä varmaan syy vähäiselle ihmisjoukolle. Tyttöystäväni ja vanhempani pääsivät palvomaan aurinkoa ja minä pääsin kalaan, tästä se lähtee. Eläviä syöttejä ei paikallisesta kalastuskaupasta löytynyt, jouduin tyytymään litkoihin ja jigeihin.

Kahlasin kainaloita myöten isolle kiviriutalle ja heitin pohjaongen niin pitkälle kun sain heitettyä. Hetken kuluttua vanha herrasmies tuli minua kohti ja viittomakielellä näytti, että hän voisi auttaa. Mies ei puhunut Englantia sanaakaan ja minun Espanjan kielen taidot ovat lähinnä vain no hablo español, näillä mentiin. Ei mennyt kauaakaan, kunnes tajusin että mies ei osannut käyttää yksinkertaista avokelaa. Hän ilmeisesti halusi vain kovasti kokeilla kalastusta. Ihan fine se minulle oli sen kun kalasti kun ei tällä pohjaongella nyt mitään tuntunut tulevan. Annoin miehen kalastaa ongellani ja viritin minulle tyypillisen suomalaisen virvelin ja lukkoleikariin pamautin kiinni pienen ruskeahkon kalajigin, jota paikallinen kalakauppias kehui hyväksi.

Kalapaikkamme

Heittelin muutamia heittoja kirkkaassa vedessä, kunnes hahmo vilahtaa vieheeni perässä ja tunnen nykäisyjä kämmenessäni. Teen vastaiskun ja totean kalan olevan kiinni! Syke nousi kahteensataan samantien. Kala ei ollut iso mutta pirteämpi se oli kuin suomen ahvenet. Muutama syöksy vielä ja nappasin kalan käteeni. Vihdoin! Olin saanut ensimmäisen Välimeren kalani heittelemällä, aikaisemmin kaikki kalat olivat tulleet tunnottomalla isolla teleskooppivavalla ja tuntuma oli täysin erilainen. Täpinöissäni kahlasin rantaan ja näytin isälleni kalaa, nappasimme kuvat ja laskimme takaisin uimaan. Kalalajista ei ollut mitään tietoa, kai se joku makrilli on. Joku viisaampi voi kommentoida tekstiä ja kertoa :D

Sähläystä

Päivän ainut mainittava saalis.

Tämän innoittavan kalan jälkeen jaksoi heitellä vielä pitkään, mutta ilman saalista. Paikalle saapui kolmas mies, jonka kalavälineet näyttivät laadukkaita ja huomasi että oli tehnyt hommaa aikasemmin. Hän nappasi lyhyessä ajassa samanlaisia kaloja kun minä varmaan kymmenkunta, mutta isompia. En voinut muutakun katsella vierestä hänen tapoja kalastaa. Selvisi että hänellä oli kelluva vesikoho, jonka päässä oli pieni läpinäkyvä jigi. Tätä vesikohoa hän uitti kuin popperia ja tulos oli näkyvää kun kaloja kävi pinnassa napsimassa vähintään joka toinen heitto.

Into hieman lopahti ja välillä piti käydä uimassa ja juomassa. Virittelin eri näköisiä mitä ihmeellisimpiä virityksiä vapoihini ja yritin epätoivoisesti jäjitella paikallisen kalastajan tyyliä, mutta tuloksetta. Lopuksi viritin vain perinteisen ongen ja käytin kärpäsen toukan näköisiä punaisia tekotoukkia ja onnistuin saamaan sormen kokoisen pikkukalan.

Niska ja hartiat alkoivat palaa aurinkorasvasta huolimatta ja nälkä yllätti koko perheen, oli siis aika pakata kalakamat ja lähteä kotiin syömään. Kotona muisti vaan avata kelat ja huuhdella huolella merivedessä uiskentelun jälkeen. Kiitos kun jaksoitte lukea ja mielellään vastaan kommenteihinne jos teillä on kokemusta Välimerellä kalastamisesta yms. 

FishMagnet-2 elektroninen kalanhoukutin osa1

Mikä ihmeen FishMagnet?

Sain käyttööni minulle ennestään tuntemattoman laitteen FishMagnetin eli elektronisen kalanhoukuttimen. Elektronisen kalanhoukuttimen toimintaperjaate on houkutella eri petokaloja lähialueelle, jopa 900 metrin päästä! Näitä FishMagnetteja on montaa eri mallia, minun mallini on nimeltään Lux. Tämän Lux-mallin erikoispiirteenä on mahdollisuus vaihtaa valon, äänen ja tärinän voimakkuutta. Alta löytyy video, jossa kerrotaan laitteen toimintaperjaatteesta.

Itselleni laite oli ihan uusi juttu, minulla ei ollut minkään näköisiä käyttökokemuksia aikasemmin. Tarkoitukseni on nyt testata laitteen toimivuutta kalareissuilla, aion kalastaa kalapaikoilla pääsääntöisesti haukea ennen laitteen laittamista veteen, samaan aikaan kun laite on vedessä ja sen jälkeen kun FishMagnet on pois vedestä kokonaan, jonka jälkeen pidän kirjaa tapahtumista ja sitä kautta pystyisin toteamaan laitteen toimivuutta. Jotta tulokset olisi luotettavia minun tulisi testata usempana eri päivänä ja eri vesistöillä.

Itse laitetta tutkailin juhannuksena mökillä ollessani ja jopa kokeilinkin sitä vähäsen laiturilla. Heitin FishMagnetin n. 5-10m päähän laiturilta ja annoin sen väristä noin tunnin verran. Oudoin juttu koko hommassa oli se, että koko viikonlopun aikana mökkilaiturilta ei näkynyt kalan kalaa ja tunti laitteen vedessäolemisen jälkeen laiturin lähialue oli täyttynyt salakoista. Oliko tämä vain sattumaa? Sitä en todellakaan osaa sanoa, mutta kiinnostus jäi niin kovaksi, että pakko tutustua laitteeseen paremmin... Tutustukaa ihmeessä www.fishmagnet.fi sivuihin ja laitteeseen, tämä voi olla mullistava keksintö mäskin sijaan ja tulen laittamaan raporttia ja tuloksia vielä ennen Espanjan reissuani 13.7-29.7.