Vuoden ensimmäinen mökkireissu minun kohdalla onnistui vasta juhannuksena, mökkimme on Loviisassa tarkemmin Vårdössa aivan meren rannalla. Mökillä olen kalastuksen aloittanut ja kipinä on myös siellä iskenyt lajiin. Joka kesä tulee heitettyä monta reissua mökille, joten kalakamat oli helppo valita mukaan kun tuntee apajat jo melko hyvin. Lauantaina lähdimme isäni kanssa kahdestaan vesille kohdekalana hauki. Aluksi tuntui olevan erittäin hiljasta, uistimia vaihdettiin vähän väliä, mutta kala ei syönyt, liekö sitten liian hieno keli.
 |
| Jäin kivelle heittelääm hotspotit, johon veneeltä käsin ei kykene heittelemään |
Siirryimme hieman muualle, josta viime vuonna nousi muutamia haukia, vieheenä toimi spinnerbaitit. Paikan muutoksesta ei mennyt kauaan kun isäni nappasi pari sataa grammaisen ahvenen, jatkoimme kalastusta. Heiteltiin paikoillaan tovi, kunnes vapa taipui, luulimme kiinni olevan pirteä hauki, kunnes veneen vierellä paljastui vedessä tumma paksu hahmo, se oli ahven! Ahven ei ollut minulla kiinni vaan isälläni, joten haavitsin kalan, Loviisan ahven-enkat paukkuivat huimalla lukemalla, 980 grammaa! Pituutta ahvenella oli 45 senttimetriä.
 |
| Täysi yllätys, kun tämmöinen kala nousi vedestä. Isäni poseeraa |
 |
| Iphonen kameralla sai yllättävän tarkan vapautuskuvan |
Kalastus jatkui hieman hämmentyneenä, kunnes pamahti uudestaan! Hetken väsyttelyn jälkeen isäni nosti 750grammaisen ahvenen ja tämäkin kookkaalla Spinnerbaitilla. Uudestaan olimme hämillään tästäkin upeasta kalasta. Hirveällä kiireellä jatkoimme kalastusta jos olisimme saanut lisää tälläisiä kaloja, mutta sumu yllätti meidät salamannopeasti, tiesimme paluumatkan olevan erittäin vaikea, jatkoimme tästä huolimatta kalastusta ja odotimme sumun katoavan.
 |
| Ilmeellä mennään, 750 grammaa ahventa |
Ahvenia ei enää löytynyt, mutta haukia alkoi kuulua kaislikossa, yhden hauen minäkin onnistuin narraamaan. Enempää ei löytynyt ja sumukin alkoi kalapaikalla olemaan häipynyt, uskaltauduimme lähtemään takaisin mökille.
 |
| Perus luupää |
Matkasimme kohti mökkiämme meille tutuilla vesillä mutta sumu yllätti meidät taas, tällä kertaa pahemmin. Ei nähnyt eteen eikä taakse, ei vasemmalle ei oikealle rantaakaan ei näkynyt, taivaalle katsoessa taivas oli selkeämpi kun meren korkeudella. Hukassa olimme ja tiesimme sen, onneksi oli blotteri mukana, muuten emme olisi takaisin löytäneet. Hieno reissu, jonka muistaa varmasti kauan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti