Isäni serkku Karri ehdotti minulle äitienpäivänä, että lähtisin kesällä heidän mökille Juvalle kalaan. Minua ei montaa kertaa tarvinnut suostutella kun tiesin mökin sijaitsevan aivan kuuluisan Rävynkosken vieressä, tiesin että perhoenkat voisi paukkua tällä reissulla.
Isäni heittää usein työn puolesta reissuja Mikkeliin, joten hyödynsin isäni työkeikan ja pääsin hänen kyydissä Mikkeliin, josta isäni serkku Karri tuli kaverinsa Janin kanssa noutamaan minut. Kauppareissun jälkeen matka jatkui Juvalle. Ensimmäinen päivä meni Rävynkosken alimmaisella pikku-järvellä, jossa yritimme jigata kuhaa ja haukea, hiljaista oli, vain muutama pieni hauki nousi veneeseen ja siitä takaisin veteen. Lupia Rävylle ei viitsitty ostaa ensimmäiselle päivälle, joten tyydyimme tähän pikku-järveen.
Itse Rävynkoskesta:
Rävynkoski kuuluu neljän kosken muodostamaan reittiin ja se on ainut kohde, jossa kalastus on sallittua. Rävynkoskella on luonnollinen taimenkanta, mutta kookkaita taimenia istutetaan vuosittain. Luvat maksoivat 26 euroa vuorokaudelta, lupia saa ostaa ainakin Siiskosen leipomolta, mutta me päädyimme ostamaan suoraan netistä
www.kalapaikka.net osoitteesta. Itse Rävynkoski jakautuu kahteen koskeen, jonka jakaa pieni suvanto. Pituutta kalastusalueelle ei paljoa tule ja virvelimiehelle koski ei älyttömästi tarjoa, mutta perhokalastuskohteena Rävynkoski oli erittäin mieluisa paikka kalastaa eri tyyleillä. Rävyltä löytyy myös maantiesillan vierestä puucee, tulentekopaikka ja laavu.
Lupamme tuli voimaan klo.13, jonka jälkeen innokkaana aloitimme kalastuksen hieman maantiesillan alapuolelta. Ei mennyt kauankaan kun taimen kävikin jo kopaisemassa, ei kuitenkaan kiinni jäänyt ja sen verran oli lyönyt perho leuoille ettei uudestaan tarttunut syöttiin. Kalastettua tuli paljon, tärppejä oli muutamia, mutta juuri silloin en ollut tarpeeksi hereillä. Karri ja Jani heitteli vähän erilaisissa paikoissa kun minä, koska he tyytyivät virvelillä heittämiseen. Karri ja Jani piti molemmat hetken aikaa kiinni komean kokoista taimenta, mutta molemmilla kerroilla kala ei pysynyt kiinni, tämä isomus sai kuitenkin kalastusmotivaation pysymään ylhäällä.
Nälkä alkoi tulla, joten siirryimme klo. 18 mökillemme syömään. Fiilistelimme päivän tapahtumia ja totesin, että kyllä me vielä kala koskesta saadaan ja lähdin takaisin koskelle, Karri ja Jani jäi ruokalevolle ja sanoi tulevan perästä. Aloitin taas maantiesillan alapuolella olevasta saaresta ja kiipesin korkean kiven päälle heittelemään perhoa. Sidoin perukkeeseen kiinni itsesidotun 16 koon väkäsettömään Pheasant Tail nymfin ja koitin ronkkia pohjaa parhaani mukaan. Tunsin kovan täräyksen ja tein vastaiskun, tiesin että nyt on kala kiinni. 3 luokkainen vapa taipui luokilleen ja siimapussi alkoi pienentyä. Jonkun aikaa meni, kunnes kala tuli käymään pinnassa ja veti hirveän spurtin kosken toiselle rannalle. Kädet alkoi tärisemään ja muutama kalastaja tuli jo katsomaan tilannetta lähempää, näytin kundeille että nyt tärisee kädet. Kala jaksoi vetää hirveitä spurtteja ja muutaman kerran luulin kalan olevan kyllin väsynyt, mutta silti vieläkin se jaksoi viedä siimaa kelalta. Huusin kalastajille, että voisiko joku tulla haavitsemaan kalan koska minä en siihen kyennyt monen yrityksen jälkeen. Minun ikäinen jamppa tuli viereeni ja ojensin haavin, muutaman kerran kala meni ohi kunnes 3, 2, 1... SIINÄ! Perhotaimen enkat paukkuivat, haavissa makoili 58cm evätön istaritaimen. Meikäläinen huusi ja melkein itki onnesta, tähän asti elämäni upein taistelu perhovehkeillä ja vielä itsesidotulla perholla.
 |
| 58 senttiä ja 1.9 kiloa istaritaimenta |
 |
| Paint-taidot näyttää ottipaikan ja kalastajan |
Vaikka taimen oli upea niin päädyimme ottamaan sen ruuaksi, kala kun oli evätön ja Rävyllä alamitta on 45cm istarilla, sekä meillä ei mökillä ollut enää muuta ruokaa kun perunoita. Soitto Karrille ja kerroin tapahtuman ja saaliin. Innoissaan menin takaisin mökille näyttämään kalaa, jonka jälkeen otettiin pönötyskuvat, fiilis oli mitä mahtavin. Kundit menivät koskelle kalaan ja minä jäin mökille hetkeksi, jonka jälkeen minäkin menin takaisin koskelle. Kalaa ei tullut enää sinä päivänä jossei muutamia pieniä säyneitä lasketa. Kalastus lopetettiin klo.23 illalla, jonka jälkeen uni maistui.
 |
| Ei sanoja. |
 |
| Kolmosen perhovavalla on mukava väsyttää pikku säyneitä koskesta. |
Viimeisenä päivänä menin koskelle vielä pariksi tunniksi ennen luvan umpenemista. Yksi komea ja pirteä todennäköisesti nousukala oli kiinni hetken aikaa, kunnes ryntäsi alavirtaan ja irroitti itsensä hypyssä. Vähän ennen luvan umpenemista pieni säyne iski taas perhoon ja tein pienen vastaiskun, jonka seurauksena Vision GT 24 perhokelan varapuola lensi koskeen ja sinne meni... Kunnon solmu oli kyllä pohjalla, mutta kelaa ei saanut pelastettua kun kova virta imaisi kelan kiven koloon ja tyhjensi puolan ja sitä irrottaessa kuului NAPS ja puola oli entinen...
Kaikin puolin reissu oli täydellinen, oli hauskaa ja enkat paukkuivat, jäi tosi hyvä fiilis ja voi olla että menen kesällä vielä uudestaan Rävylle kalaan. Hieno paikka ja suosittelen varsinkin perhokalastajien tutustuvan kohteeseen.
