Mystinen tiikeritaimen, Hollola 5.12

Sosiaalisen median voima! Tolla lauseella on hyvä aloittaa. Lauantaina 5.12 tein kalareissun ajatuksena sen olevan vuoden viimeinen. Tuumin, että jotenkin spesiaalimpaa saisi olla luvassa. Reissu päättyi muutamaan kalaan, yhden ollessa poikkeus.

Perhovavan päässä tuntui alamittainen taimenen tai puronieriän nulikka. Parin yrityksen jälkeen sain kalan juuri ja juuri haavin yläpuolelle, kunnes se irtosi väkäsettömästä koukusta. Onnistuin siitä huolimatta nappaamaan sen. Räpsäsin kuvat ja laitoin fisun takaisin veteen. Kotiin tultaessa tarkkailin kuvia ja rupesin etsimään tietoa netistä. Eipä suomeksi juurikaan mitään löytynyt.

Facebookissa jaoin Fongaus-lajikalastus ryhmään kuvan ja utelin alan guruilta, jospa niillä olisi tietoa tästä. Innoissani laitoin kuvan myös Kalastajat!-ryhmään ja tykkäyksiä alkoi satelemaan. Selvisi että kyseessä on tiger trout, tiikeritaimen eli taimenen ja puronieriän harvinainen risteymä. Sitä vanhempien kanssa sitten ihmeteltiin, kunnes illalla tuli puhelu. "No terve se on Antti Ilta-Sanomista, olisiko sulla hetki aikaa"

Hetken totaalisen jäätymisen jälkeen vastasin myöntävästi ja kerroin päivän tapahtuneesta. Etelä-Suomen sanomat kertoi myös asiasta nettisivuillaan ja lehtiversiossa.

Tiistaina 8.12 Helsingin yliopiston kalataloustieteen professori Hannu Lehtonen vahvisti saaliin todella olleen tiikeritaimen ja vielä ensimmäinen suomessa dokumentoitu.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1449469266471.html
http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2015/12/06/harvinainen-tiikeritaimen-tarttui-perhoon-hollolassa

Tilanne on todella erikoinen, koska saamaani kalaa pidetään suomen ensimmäisenä dokumentoituna tiikeritaimenena. Päijät-Hämeen kalatalouskeskus pyytää nyt siis lisähavaintoja vastaavanlaisista risteymistä suomessa. Havainnot tai kuvat voi lähettää joko suoraan PH-kalatalouskeskuksen toiminnanjohtajan sähköpostiin ilkka.vesikko@kalatalouskeskus.net  ja lisäksi myös instagramiin hashtägillä #kalafongaus #tiikeritaimen

Vuoden 2015 Kalafongaus-kilpailu on kerännyt huiman määrän osaanottajia vuoden aikana. Iso kiitos kuuluu siitä teille kaikille lukijoille, jotka ovat lajinsa ilmoittaneet kilpailuun mukaan. Tämän vuoden tulokset löytyy osoitteesta www.kalafongaus.fi Päijät-Hämeen kalatalouskeskus vahvistaa uuden kilpailun alkavan vuoden vaihteessa. Kalafongaus 2016, ole mukana ;)

Kalafongaus-blogin reissaaja ja kirjoittaja Markus kiittää kaikkia tämän vuoden lukijoita, ensi vuonna hommat jatkuu entiseen malliin. Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta, sekä kireitä siimoja niin miehille kuin naisille! :) -Markus

Ajankohtainen kala: SIIKA

Kirjoittelin aikasemmin juttua vielä vuoden tavoitekalastani. Siika puuttui elämänpisteistäni ja polte lajipisteen saamiseen kasvoi kun siian kalastuksesta tuli nyt ajankohtaista. Kaikille Hollolassa asuville tuttu Iso-Tiilijärvi omaa siikakannan. Olen jopa kuullut porukan saaneen mato-ongella siikojasieltä, joka ei tietenkään ole harvinaista, kuulostaa vaan helpolta. Itse kokeilin perhoilla, mutta kalat oli nirsolla otilla eikä tärppejä tullut. Havaintoja oli kuitenkin ihan metrienkin päässä.

Järvillä elävistä siioista hieman kookkaampi versio on vaellussiika. Vaellussiikoja tapaa suurista joista. Tornionjoki Kukkola ja Kymijoen haarat ovat syksyllä oivallisia paikkoja vaellussiian kalastamiseen. Kymijoen Korkeakoskella lohenkalastussesongin ollessa tauolla heittolaiturin täyttää siian onkijat.

Kukkolankoski kesällä Ruotsin puolelta kuvattuna

Lähdettiin blogissa ennestään tuttujen kavereiden Kimmon ja Sakun kanssa Korkeakoskelle siikasesongin alettua. Aamulla 07:00 siikaluvan alkaessa laiturille oli kerääntynyt jo kymmenkunta onkijaa.

Odottelua

Litkan valmistamisen jälkeen etsitään sopiva väli laiturilta johon vapa mahtui. Litka matoineen heitetään kohtaan johon siiat oletettavasti kertyvät. Tämän jälkeen syötit jätetään odottamaan syönnökselle tulevia vaellussiikoja. Tässä välissä on hyvä tutustua muihin kalastajiin ja vaihtaa kalatarinoita. Odottamisajat saattavat huonona päivänä olla pitkiä.

Odotus palkitaan

Olin ostanut myös heittoluvan. Pienen virtauksen vuoksi aika kului lusikkaa ja vaappua heitellessä. Sakun tuoma hirvipaisti nuotion äärellä tarjosi maukkaan elämyksen ja siitä riitti myös kanssakalastajille. Meidän porukasta onnistui ensimmäisenä siian saamaan Kimmo.

Kunnon eväät vie kalamieheltä nälän pois

Kimmo ja siika

Lounasajan syönnin jälkeen oli parin tunnin tauko ennen kuin laiturilta kuului huuto KALA! Rynnättiin notskilta seuraamaan tilannetta ja ei mennyt kauaa kun pääsin väsyttämään elämäni ensimmäistä siika. Kalan voima yllätti ja hetken päästä haavissa lepäsi uusi elämänpinna.

47cm ja 1050g

Päivän saldona oli 8 siikaa, joista minä ja Kimmo saatiin yhdet. Siikalupa päättyi klo. 17.00, jonka jälkeen heitin parit heitot vielä keltaisella Kopsulla. Lähemmäs 50 tuntia lohen kalastusta tänä vuonna takana ilman saalista. Nyt se kuitenkin muuttui.

Hurjan ja jännittävän väsytyksen jälkeen Kimmo haavitsee 2.5kg painavan lohen. Fiilis oli taas kerran mitä mahtavin. Koko tilanne saatiin videolla ja lohi lähti tyytyväisenä takaisin jokeen hellävaraisen käsittelyn jälkeen.

Pelivälineet

Siian onginnassa käytetään ns. pohjaonki systeemiä. Korkeakoskella suositaan kärkitoimisia pitkiä n. 9 jalan vapoja. Vavan kärkeen voi helposti virittää huomiota herättävää väriä esim. värikäs post-it lappu. Siimana käytetään kuitusiimaa 0.20-0.30mm väliltä. Painoina käytimme litteitä siikalevyjä, joiden paino oli 100-120g, jotta litka pysyy varmasti pohjassa, eikä sotkeudu muiden pyydyksiin.

Siikalitkan valmistus

Perinteisiä litkoja voi ostaa hyvin varustetuista kalastusliikkeistä, mutta jos kiire ei ole kova niin kalamies kerkeää valmistamaan litkansa itse.

Siikalitkan valmistus ei paljoa taitoa tai aikaa vaadi. Tapoja on monia. Tässä yksi tapa:

Paksusta 0.40-0.50mm monofiili- tai fluorocarbon siimasta otetaan vavan mittainen pätkä. Tähän sidotaan perinteisellä kirurgin solmulla 20cm välein 15cm pituisia ohuempia 0.20mm siiman pätkiä. Korkeakoskella koukkujen määrää ei ole määritelty.  Käytimme itse 4-5kpl  6-8 koon yksihaaraisia koukkuja. Koukun varressa on hyvä olla pari väkästä, jotta mato pysyy paremmin paikallaan. Kun litka on solmuineen valmis kiinnitetään alimmaiseksi paino, jonka jälkeen koko setti sidotaan vielä virvelin pääsiimaan kiinni.

Hyviä linkkejä siiankalastukseen löytyy vielä Hong Kongin -ja  Lahden perhokalastajien sivuilta.

Haukienkat paukkuu 24.10

Norjan reissulla mukana olleen Jeren kanssa käytettiin koko päivä kalastukseen viime lauantaina. Aloitettiin aamulla Hammonjoelta, josta nousi nihkeästi puronieriöitä ja yksi Hammon mittapuussa isohko harjus. Kirjolohista ei ollut juurikaan havaintoja.

Puronieriöiden lirkkimisen jälkeen oli vielä hyvää kalastusaikaa. Järvelle siis heittelemään lumpeitten edustalle. Kaloista ei ollut tosin tietoakaan. Epätoivo iski ja aurinkokin lähti laskemaan. Taas tulossa tyhjä reissu, jotain tekee mieli vielä kokeilla. Ei muuta kun Nils Masteri ja Rapala vetoon. Puolessa välissä järveä Nilsu hakkasi leukalapulla pohjaa.

Ottipeli

Vai hakkasiko kuitenkaan? Testasin siinä että mikä juttu ja PAM! Tunsin heti että nyt on vauraampi yksilö joka ei tule hevillä luovuttamaan, todennäköisesti enkkakala. Tätä hetkeä on tullut odotettua aivan liian pitkään ja nyt se tapahtuu. 9' rautakanki alkaa niiaa räikkä huutaen kun isomus pysyttelee pinnan alla. Väsytys kestää minuutteja ja aina vähän ennen pintaan nousua kala naurahtaa ja vie uudet 15 metriä kelalta.

Olen siirtynyt haavin käytöstä haukihommissa aikalailla kokonaan leukapihtien käyttöön, joka luo oman haasteensa tempoilevan mörön kiinni ottamiseen. Onneksi mukana on Jere ja muutaman yrityksen jälkeen kala lepää veneen vieressä. Koukut irtoaa mukavan nätisti kalan suupielestä ja on aika ottaa kuuluisa pönötyskuva.

Strategiset mitat 6kg ja 87cm

Ennen haukipönöä puntari näyttää karvan yli 6 kiloa ja mittanauha venyy 87 senttiin. Virallisesti tämä hauki on ennätyskalani, vastaavan kokoisen olen pari talvea sitten saanut, mutta siitä ei strategisia mittoja ylös saatu. Siinä se kuitenkin oli. Ja se fiilis, joka syntyi kun laskin hauen takaisin veteen. Pidin hetken pyrstöstä kiinni ja kun energiaa oltiin ladattu tarpeeksi tämä ennätyskala painuu rauhallisesti takaisin sinne minne kuuluukin. Liitän tekstiin vielä kuvia, joista hyvän fiiliksen voi nähdä omin silmin. Taas kerran muistaa minkä takia jaksaa heilua rajullakin kelillä tuolla ulkona vapa kädessä tunti tolkulla.

Toivottavasti näemme vielä.

Lohenperhokalastuskurssi 2015 Kymijoki

Kalastustarvikeliike Ruoto Oy järjesti Kymijoella 10.- ja 11.10 Lohenperhokalastuskurssin. Pari vuotta takaperin olin vastaavalla kursilla ja onnistuin saamaan ensimmäisen Loheni asiantuntevien oppaiden avustuksella. Paikalle pääsin tänä vuonna lauantaina.

Vuoden 2013 kurssipäivän aloitus.

Kurssi alkoi yhdeksältä aamulla Ruhavuolteen perhokalastusalueella. Paikalla oli 20 kurssilaista ja 10 opasta, eli jokainen sai henkilökohtaista opetusta. Alkuun porukka jaettiin kahteen. Vasta-aloittaneet menivät harjoittelemaan kahden käden vavoilla heittelyä, kun taas hieman kokeneemmat pääsivät korkkaamaan joen.

Lauantai ennen päivän aloitusta.

Skagit-siiman heitonopetusta.

Lähdin kahden muun kurssilaisen kanssa oppaamme Nikon johdolla yläjuoksulle. Mukaan otettiin omat perhovehkeet ja yksi Visionin Tool 14" demosetti. Muistiin palautui nopeasti miten kaksikätisellä heitettiin. Havaintoja kaloista ei ollut vaikka paikat oli mitä parhaimmat.

Aika kurssilla kului todella nopeasti. Huomasin kellon olevan jo yksi  ja minua odotettiin ruokailuun. Siikakoskelta päin oli joku kurssilainen nostanut jo parin kilon Kirjolohen. Lämmintä lohikeittoa syötäessä vaihdeltiin kalatarinoita muiden kanssa. Paikalla oli Lahden perhokalastajista tuttu Ari. Ari lähti kurssille minun innoittamana edellisessä seuraillassa.

Ruokailun jälkeen Visionilta tuttu Rytkösen Tuomas auttoi Skagit-siimalla heittämisessä. 650 graininen vaihtokärkiskagitti ampui perhon Lohen nenän eteen heti kun vanha sohimistyyli poistui ja tilalle tuli rauhalliset liikkeet. Pakollinen hankinta ensivuodelle joka nimenomaaan Ruhalla toimii ahtaissakin paikoissa.

Ruhavuolle

Heittokoulun jälkeen aktiivista kalastusta tuli tehtyä aina pimeään saakka. Tältä vuodelta jäi kuitenkin Lohi fongauslistalta vaikka tunteja kertyikin Korkeakoskella punttihommissa ja Ruhalla perhohommissa. Nyt jätän suosiolla Lohet tekemään jälkeläisiä ja ensi vuonna yritän kovemmin.

Seuraava tavoite on saada elämäni ensimmäinen siika. Huomenna siis kelluntarengas täyteen ja uusi järvisiima testiin. Jos ei onnaa niin backuppina maanantaina Kimmon kanssa lähtö Korkeakoskelle kahen kilon siian toivossa ;)

Minä ja Kimmo Korkkarilla Lohen toivossa

Kiitos vielä Ruodon pojille kurssin järkkäämisestä ja asiantunteville oppaille, sekä kaikille kurssilaisille tasapuolisesti. :)

Perhohaukea ja Jigiahventa

Isoja Haukia ei ole kohdalleni tänä vuonna nasahtanut. Parin kilon luikkeja on noussut riesaksi asti. Syytä tähän isojen Haukien katoamiseen en tiedä. Väärät paikat, ajat, vieheet, värit, uitot, näitä tekosyitähän on monia ;)

Tyypillinen perhohauki

Vihdoin homma kuitenkin muuttui ja ensimmäinen mainittavan kokoinen kala nousi veneeseen. Lievän sydänkohtauksen ja korkkikahvan natisemisen jälkeen hieman yli 4kg Hauki antautuu ja muuttaa perhoenkkani uusiksi. Kala on samalla isoin perhohaukeni kun isoin kalani koskaan perhovälineillä. Netistä tilattu ahvenen sävyinen haukitinseli kelpasi tälle yksilölle. Herkän hetken jälkeen kala pääsi jatkamaan pienempien kiusaamista.

C&R pienempiä kiusaamaan.

Adrenaliinipiikin jälkeen nappasin muutamia pienempiä Haukia säännölliseen tahtiin. Vastaavan kovan tärpin tunnettua 8# vapa pysyi luokillaan tällä kertaa kala ei liikkunut mihinkään. Hetken päästä sukellusvene lähti rauhallisesti liikkeelle, mutta irrottautui ennen kohtaamistamme. Paikka jäi mieleen ja seuraavana päivänä oli Hauki siirtynyt muille apajille kun ei jälkeäkään siitä löytynyt.

Pari päivää ennen perhoenkkojen rikkomista kävin yksinään jigailemassa Vesijärvellä. Muutamia Ahvenia sain kiinnostuneeksi Dropshotistani, mutta kiinnijäämisprosentti oli matala. Onnistuin myös pudottamaan vuoden ensimmäisen Kuhan veneen vierestä. Ehkä välillä hyvä, että on näitä "huonompiakin" kalapäiviä.

Päivän isoin, kuvan tasuri ei liity tapaukseen.

Päivän viimeinen Aapo.

Ei tämäkään kalapäivä tietenkään huono ollut. Ainakaan itselleni tärkeintä ei ole se kalantulo vaan luonnossa liikkuminen ja oleminen. Päivän kruunaa kieltämättä ne emokalat, joita pääsee once in a lifetime pitelemään. Syksyn myötä toivottavasti tälläinen päivä toteutuisi...

Neljän kalalajin viikko ja hieman muistoja

Säät viilenee ja kalakelit paranee. Viime viikolla kalastuspäiviä kertyi melkein joka päivälle.

Saatiin vihdoin soutuvene lasketuksi kotijärvelle ja hauenkalastuksen parissa tuli vietettyä muutama päivä. Kotijärveni on pienehkö n. 1.5km² kokoinen matala lätäkkö. Haukea tulee kesäisin kalastettua paljonkin ja talvella hauen pilkintä on tuttua puuhaa.

Viime vuoden +4kg takaisin harventamaan särkikantaa

Talvinen hauenpilkintä vaatii jämäkät välineet.

Spinnerbaitit eivät pelittäneet enää kylmempien vesien vuoksi. Minnow Spoon jigipyrstöllä sai puikkarit kuitenkin aktivoitumaan. Ensimmäinen heitto tärppi, toinen heitto Hauki, kolmas heitto tärppi jne.

Isommat Hauet pysyttelivät tänään piilossa

Järven huonoimmat puolet ovat sen mataluus, jonka kautta kesällä kalastaminen on lähes mahdotonta hurjan kasvillisuuden takia. Parin tunnin reissulle haukia kertyi neljä, mutta isoimmat olivat vielä kateissa.

Eräänlaista fongausta tämäkin, jo toinen simpukka tälle kaudelle.

Hammonjoki

Pelivälineet iskussa

Hammolla tuli käytyä Kirrejä härnäämässä neljänä päivänä. Neljään päivään mahtui Harjuksia, Puronieriöitä ja lähemmäs kymmenkunta Kirjolohta. Treeniä siis kertyi viikon aikana jonkin verran kun vaan oikean perhon löysi. Sain myös viimein aikaiseksi siirtyä valmisperukkeista itsekartioituihin, helppoa hommaa ja heittojen tarkkuudetkin parantuivat. PT-nymfi tunnetusti kalasti hyvin ja se pysyikin päälimmäisenä sekavassa perhorasiassa.

PT-Nymph & Rainbow

Harjus C&R

Valitettavan pieni sivusaalis Kirreä härnätessä

Kirjoittaessani tekstiä kävin samaisena päivänä järven rannassa katsomassa soutuvenettäni. Ohut jääkerros oli aamulla vallannut lähes koko järven, mutta auringon noustua oli jäät sulaneet nopeaa vauhtia pois. Uhkaavasti näyttää siltä, että avovesikausi alkaa pikku hiljaa loppumaan. Jospa ei kumminkaan vielä.

Lauantaina kahden vuoden odotus päättyy ja pääsen kokeilemaan onneani Kymillä lohen perhokalastuksen merkeissä. Ruoto.fi:iin järkkäämä Lohen perhokalastuskurssi on tulevana viikonloppuna ja minulle on paikka varattuna lauantaiksi. Mahdollisuudet isoon Loheen on hyvät. Pari vuotta sitten onnistuin kursilla väsyttämään juuri ennen päivän päättymistä ensimmäisen Loheni. Saa nähdä miten reissulla käy, jutun siitä varmasti kirjoitan vaikka ei kalaa tulisikaan. Siihen mennessä kireitä siimoja ja muistakaa ihmiset mennä kalaan! :)

2013 vuoden kurssipäivän muistoja. Photo taken by Ruoto.fi

Perhokalastuspäivä nuorille 26.9 Hammonjoki

Lahden Perhokalastajat ja Lahden Seudun Nuoret Pyytäjät järjestivät Hammonjoella 26.9 nuorille alle 18-vuotiaille suunnatun perhokalastuspäivän perhonsidonnan ja perhokalastuksen merkeissä. Tapahtuma oli ilmainen ja tarjolla oli jos jonkimoista purtavaa, sekä asiantuntevaa opetusta.

Paikan päälle saavuin yhdeksältä aamulla, jolloin nuotioissa keittyi jo nokipannukahvit. Luvat kävin ostamassa edellispäivänä Ravintola Katinhännästä. Juonioriluvalle tuli hintaa vain 7.50€, kyllä kelpaa.

Fiilistelyä, kirre näkyy myös lehtikerroksen päällä

Paikalla oli vanhoja tuttuja seurailloista ja nuoriakin innostui saapumaan paikalle hyvin. Kalaa Hammolla oli tolkuttomasti, viime kerrasta oli aikaa ja silloin vesi oli huomattavasti sameampaa. Laavun yläosalla, siltarummulla Kirjolohta oli kerääntynyt ajamaan toisiaan takaa. Rummun keskiosassa kävikin melkoinen molske, sinne ei kuitenkaan 3# heittopituudet riittäneet.

Tärppiä odotellessa.

Oli hieno seurata sivusta nuorempia perhokalastajia, muutamalla oli ekaa kertaa perhovapa kädessä ja yritys kalansaamiseen oli valtava. Yritys palkittiin ja pojat pääsivät vähintään pitelemään Kirjolohta siiman päässä. Omalta kohdalta pääsin pitelemään pariin otteeseen kalaa rummulla, muuten syönti oli heikkoa kun aikansa härnättiin niitä sillan molemmin puolin.

Kalan sain ylös saakka ylempää "kovemmasta" virrasta. Kirre ei ollut niin häiriintyneen näköinen kuin toisiaan takaa-ajavat alempana. Kala pysytteli rauhallisena vaikka havaitsikin minun saapuneen paikalle.

Kirjolohi siltarummun edessä

Väriruletti käytiin läpi, eikä ärsyke toiminut. Erämiehen Janne antoi hieman aikasemmin testiksi pienen liitsiä muistuttavan tumman oliivin sävyisen nymfin. Nymfi perukkeen päähän ja ekalla uitolla perho katoaa kalan suuhun jonka seurauksena kala tempaisee syöksyn alavirtaan ja kolmosen vapa pääsi taas tositoimiin.

Vaikka kala olikin todennäköisesti syyskarsintoja varten tuotu pullakala sai se taas kerran nuoren miehen hyvälle mielelle. Maltti oli valttia ja reissusta saatiin taas kerrottavaa blogiin. Tyttöystävän perhekkin saatiin tyytyväiseksi kun toin tuoreen kalan perattuna mukanani.

Kuhan jigailtiin Ahventa Vesijärvi 24.9

Kävimme torstaina vapaapäivän kunniaksi kalakaverini Kimmon kanssa Vesijärvellä jigailemassa. Paikkana oli Enonsaaren Länsipuoli ja tavoitekalana Ahven. Kuha puuttuu vuoden lajipisteestä, joten ei sekään olisi pahitteeksi.

Kalaparvet liikenteessä

Oikean penkan löydettyämme oli aika ronkkia pohjaa väriruletilla. Oikean värin löytäminen oli vaikeaa. Kimmo luotti muikun väriseen dropshottiin ja se tuottikin tulosta. Ahvenia tuli sillon tällön kohtalaisen hyvin, mutta isommat pysyi piilossa.

Päivän eka raitapaita

Ankkuri petti pikku hiljaa ja liikuimme tuulensuuntaisesti penkan reunaa pitkin. Kalat pysyi pohjassa, mutta joitain vähän nätimpiäkin abburoita kävi näyttäytymässä veneellä. Pariin otteeseen minulla meinasi kevyt jigisetti lentää terävän tärpin vuoksi. olisiko ollut sitten hauki, kuha tai hieman kookkaampi ahven?

Parhaimmillaam siiman päässä oli 35g jigipää ja siinä Lunker cityn jigi lisäkoukulla. Sivuperukkeessa heilui Berkleyn Dropshot jigi, joka keräili loppupeleissä Ahvenia päivän aikana kymmeniä. Isommat otti vertikaaliin ja vähän pienemmät Dropshottiin.

Silppua riitti, puolikiloiset pysytteli piilossa.

Kimmo vetäisi reissulla elämänsä ekat jigikuhat, toinen mitallinen. Itseltäni tämä kokemus jäi saamatta, mutta ehkä tänä vuonna vielä :)

42cm Jigikuha

Seuraavan heiton tulos.

Eväät unohtui autoon, joten päätettiin päivä suunniteltua aikasemmin. Aktiivista kalastusta kertyi noin 5 tuntia. Näillä näkymin heitetään uusi reissu vielä tänä vuonna Veskulle ja samalla otetaan mukaan yhteinen kaverimme Hollolan-uistin blogin kirjoittaja Ari.

Tältä erää allekirjoittanut kiittää ja kuittaa :)