Perhokauden starttaus Suomenmaalla! Sonnanjoki, Jaala 17.6

Myllykoski, Sonnanjoki

Espanjan reissu on saatu päätökseen ja palattu takaisin kotisuomeen. Reilu kaksi kuukautta ulkomailla avarsi nuoren miehen katsetta tulevaisuuteen. Vaikka kalastus jäikin suunniteltua vähemmälle ja kalafongaus vaipui pieneen hiljaiseloon, ei tämä tarkoita sitä että rakas laji olisi poistumassa kuvioista, ei todellakaan.

Kalareissulla Fuengirolassa

Ensi viikon maanantaina heti Juhannuksen vieton jälkeen meikäläinen heittää rinkan selkään ja istuu matkahuollon linja-autossa lähemmäs 20 tuntia. Matka suuntaa kohti Utsjokea Tenojoen rannalle, jossa kalastus on yksi tärkeimmistä elinkeinoista. Kyseessä on opiskeluihini liitetty työharjoittelu Tenon lohirannassa. Vielä en paljoa tiedä työtehtävistäni, mutta uskon että kalastamaan pääsen tämän arvioidun kuukauden aikana niin paljon, että hartiani saa jonkinsortin lihastulehduksen.

Perhokausi Suomessa starttaa än yy tee nyt!

Bemari hiekkaparkkiin ja kahluuhousut jalkaan. Koski kohisee korvissa ja silmissä kiiluu vuoden eka taimen. Pusikon läpi kun oikeen vilkuilee voi nähdä jo Sonnanjoen. Mielessä käy vaan jos nopeasti sidon nämä perukkeet niin pääsen jo 15min päästä korkkaamaan kosken. Tätä hetkeä on odotettu.

Luvat Sonnanjoelle saa kätevästi puhelimella netistä.

Kuskiksi ja kalakaveriksi on mukaan lähtenyt Lahden perhokalastajiin kuuluva Anssi, vuoden 2015 perhokalastuksen nuorten Suomen mestari.

Kävelen Myllykosken niskalle. Viimeiset 10 metriä pelipaikoille tuntuu ikuisuudelta. Vihdoin perillä, levoton olo kokoajan. Aloitan samalla tavalla kun viime kesänä Huopanalla. Sidon perukkeen päähän Muddler Zonker perhon ja viistätän sitä parhaani mukaan. Vesi on kirkasta ja kalojen oletetut paikat kalastan tarkkaan harkiten. Kaloja ei vaan löydy. 

Siirryn alavirtaan päin ja vaihdan pariin kuulapäänymfiin. Ronkin parit otollisen näköiset kivenkolot ja peilit. Ei mitään, oliko odotukseni liian korkealla? 

Valuttuani alaspäin löydän kaverini. Anssi on jo parit pikku taimenet nostanut. Ihmekkös tuo kun tyyli on kohdallaan ja perhot oikealla syvyydellä. Kaveri osaa kyllä hommansa.

Sade hellittää ja aurinko pilkistää

Kalastettuamme Myllykosken läpi hyppäämme autoon sateenkastelemilla vaatteilla ja lähdemme etsimään muita Sonnanjoen koskia. Alavirtaan mentyämme löydämme ilmeisesti Tuomaankosken. Hetken päästä totesimme vaan tuhlaavamme aikaa. Ainakaan me emme löytäneet elämää sieltä.

Tuomaankosken jälkeen kävimme erikoisella Jukakoskella. Uoma oli ikään kuin kahden kallioseinämän väliin jäänyt virta. Anssin saatua taimenen päätin vihdoin ja viimein kokeilla kisaperhokalastuksessa käytettyä French leaderilla-kalastusta. 

Myllykoski oli rauhottunut iltapäivää kohden ja siellä sain ensikosketukset tähän ennestään tuntemattomaan tehokkaaseen kalastustyyliin. Alimpana perukkeessa lilluu seuraillassa sidottu liimalarva pinkillä kuulapäällä. Lievä epätoivo alkaa vallata mielen kun on koko päivän innoissaan kalastanut tyhjää kaatosateessa. 

Taas on perho pohjassa... Yritän tempaista perhon pois ja samalla jalkojeni juuressa käy komea taimenen hyppy. Taimenen suussa roikkuu sitomani liimalarva. Pirteän taistelun ja koskessa kompuroinnin jälkeen kala rauhottuu haavin pohjalla. Taimen on hyväkuntoinen ja pituutta se on ehtinyt kerätä about 40cm. Hyvävointisena kala uimaan ja homma jatkuu. 

Hetken päästä samoilta ottipaikoilta nappaan kalan pikkuveljen, jolla pituutta 30cm. Voin todeta, että kalastustyyli toimii! Tähän on hyvä lopettaa.