perjantai 24. kesäkuuta 2016

Taimenrallia Rävykoskella, Juva 18.-19.6

Koski odottaa seuraavaan aamuun
Perjantain Sonnanjoen kalareissu sai semmoiset kiksit aikaan, että oli pakko päästä lähipäivinä kalaan. Lauantaina kaverini Oskari pommitti kalakuvilla Huopanalta, jossa päivän isoin kala oli ollut 62cm pitkä ja 3.5kg painava taimen. Välitin kuvan kaverilleni Jerelle ja tunne oli molemminpuolinen. Kalaan ON päästävä!

Ei siinä kauaa mennyt kun Viton nokka suuntasi kohti Juvaa, tarkemmin Rävykoskea. Perille päästyämme kello oli lähempänä yhdeksää illalla.


Parin päivän sateen jälkeen vesi oli noussut ja viime vuoden onnistuminen enteili hyvää. Käy lukemassa viime vuoden reissusta TÄÄLTÄ.

Kalojen keskikoko raporttien mukaan enteilee hyvää
Koski oli ainakin saalisraporttien mukaan saanut rauhoittua jo muutaman päivän. Vuoden 2007 Pohjolan perhokalastaja irtonumerosta luettiin juuri ennen kalastusluvan alkua Rävykosken ottimontut ja perhot valikoitiin lehden mukaan.

Taimenen katse
Aloitimme kalastuksen heti sillan alapuolella olevasta saarekkeesta jonne pääsee tikkaita pitkin. Innoissani suuntasin kivelle, josta vuosi sitten sain 58cm taimenen. Perille päästyäni ja parit heitot heitettyä Jere koukuttaa laavun puoleiselta kovan virran pätkästä pirteän koskitaimenen. Kala otti syöksyt alavirtaan joka koitui meidän tappioksi. Vaikka kala pääsi irti jäi lupaava fiilis.


Rävyn länsirannalta heti punaisen mökin jälkeen pienestä virrasta tartutin reissun ensimmäisen taimenen maaliin saakka.  Kala oli erittäin hyväkuntoinen ja piti huolen siitä, että sen saaminen haaviin olisi mahdollisimman hankalaa.

Juvalainen taimen
Ensimmäisen kalan jälkeen suuntasimme alavirtaan päin josta alkaa viimeinen koskiosuus ennen suvantoa. Painavaa nymfiä siiman päähän sekä sivuperukkeisiin ja tarkkaa ronkkimista oletetusta ottimontusta. Kauaa ei mene kun uusi taimen on ylhäällä. Tämä kosken asukki on ollut selvästi vähemmän aikaa koskessa.


Ottimonttu esiintyy erittäin otolliseksi ja heti ylävirtaan mentyämme löydämme lisää paikkoja, josta nousee molemmille tasaseen tahtiin 35-45cm taimenia. Päivän suurimpana kalana oli 50cm ja 1.8kg istaritaimen.

Fish on!


Yön mörökölli
Yö jatkuu kalastaen ja välillä kokista hörppien kaatosateessa. Kokis alkaa loppumaan ja molemmille iskee tarve päästä laittamaan silmät kiinni hetkeksi. Rävynkoskelta löytyy heti sillan vierestä laavu ja nuotiontekopaikka. Kotoota tuodut kuivat polttopuut helpotti kummasti nuotion tekemistä.

Kaksi elementtiä: Vesi ja tuli. Perhovapa on plussaa
Kello on viisi yöllä. Vettä sataa vieläkin eikä hyttysiä kuulu. Retkipatjat täyteen ilmaa ja makuupusseihin hetkeksi nukkumaan. Avotulta tuijottaessa jauhetaan vielä päivän tapahtumat ja suunnitellaan aamun pelistategiaa.


Aamulla puoli yhdeksältä kello soi ja minä painun samalta istumalta takaisin koskelle. Jere jatkaa unia, kunnes huudan ''Kala kiinni!'' Kauaa ei mennyt kun Jerekin ilmestyy kosken rantaan vapa kädessä silmät kuin kiinalaisella.

Vielä jaksaa
Molemmat vetää aamulla vielä muutamat tanelit samoilta paikoilta kunnes hommasta alkaa hiipua liekki. Vaatteet on läpimärät ja hartiat jumissa kolmen päivän kalastusrupeaman jälkeen. Jälleen jäi fiilis, että tulen tänne vielä takaisin. Mutta nyt lähdetään pitsalle.

Uutta reissua perään

Juuri kun luulin pitäväni ainakin päivän tauon kalastuksesta tulee neljäs päivä perään heti Rävyn reissun jälkeen. Lupauduin näyttää kaverilleni Lassille perhokalastuksen saloja Hammonjoella ja päivä sujuikin onnistuneesti. Lassi oppi rullausheiton ja yliolanheiton nopeasti ja molemmat onnistuikin saamaan muutamat kirjolohet.

Tuplatärppi; haavissa jo toinen kala
Ilmeellä mennään

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Perhokauden starttaus Suomenmaalla! Sonnanjoki, Jaala 17.6

Myllykoski, Sonnanjoki
Espanjan reissu on saatu päätökseen ja palattu takaisin kotisuomeen. Reilu kaksi kuukautta ulkomailla avarsi nuoren miehen katsetta tulevaisuuteen. Vaikka kalastus jäikin suunniteltua vähemmälle ja kalafongaus vaipui pieneen hiljaiseloon, ei tämä tarkoita sitä että rakas laji olisi poistumassa kuvioista, ei todellakaan.

Kalareissulla Fuengirolassa
Ensi viikon maanantaina heti Juhannuksen vieton jälkeen meikäläinen heittää rinkan selkään ja istuu matkahuollon linja-autossa lähemmäs 20 tuntia. Matka suuntaa kohti Utsjokea Tenojoen rannalle, jossa kalastus on yksi tärkeimmistä elinkeinoista. Kyseessä on opiskeluihini liitetty työharjoittelu Tenon lohirannassa. Vielä en paljoa tiedä työtehtävistäni, mutta uskon että kalastamaan pääsen tämän arvioidun kuukauden aikana niin paljon, että hartiani saa jonkinsortin lihastulehduksen.

Perhokausi Suomessa starttaa än yy tee nyt!

Bemari hiekkaparkkiin ja kahluuhousut jalkaan. Koski kohisee korvissa ja silmissä kiiluu vuoden eka taimen. Pusikon läpi kun oikeen vilkuilee voi nähdä jo Sonnanjoen. Mielessä käy vaan jos nopeasti sidon nämä perukkeet niin pääsen jo 15min päästä korkkaamaan kosken. Tätä hetkeä on odotettu.

Luvat Sonnanjoelle saa kätevästi puhelimella netistä.
Kuskiksi ja kalakaveriksi on mukaan lähtenyt Lahden perhokalastajiin kuuluva Anssi, vuoden 2015 perhokalastuksen nuorten Suomen mestari.

Kävelen Myllykosken niskalle. Viimeiset 10 metriä pelipaikoille tuntuu ikuisuudelta. Vihdoin perillä, levoton olo kokoajan. Aloitan samalla tavalla kun viime kesänä Huopanalla. Sidon perukkeen päähän Muddler Zonker perhon ja viistätän sitä parhaani mukaan. Vesi on kirkasta ja kalojen oletetut paikat kalastan tarkkaan harkiten. Kaloja ei vaan löydy. 

Siirryn alavirtaan päin ja vaihdan pariin kuulapäänymfiin. Ronkin parit otollisen näköiset kivenkolot ja peilit. Ei mitään, oliko odotukseni liian korkealla? 

Valuttuani alaspäin löydän kaverini. Anssi on jo parit pikku taimenet nostanut. Ihmekkös tuo kun tyyli on kohdallaan ja perhot oikealla syvyydellä. Kaveri osaa kyllä hommansa.

Sade hellittää ja aurinko pilkistää
Kalastettuamme Myllykosken läpi hyppäämme autoon sateenkastelemilla vaatteilla ja lähdemme etsimään muita Sonnanjoen koskia. Alavirtaan mentyämme löydämme ilmeisesti Tuomaankosken. Hetken päästä totesimme vaan tuhlaavamme aikaa. Ainakaan me emme löytäneet elämää sieltä.

Tuomaankosken jälkeen kävimme erikoisella Jukakoskella. Uoma oli ikään kuin kahden kallioseinämän väliin jäänyt virta. Anssin saatua taimenen päätin vihdoin ja viimein kokeilla kisaperhokalastuksessa käytettyä French leaderilla-kalastusta


Myllykoski oli rauhottunut iltapäivää kohden ja siellä sain ensikosketukset tähän ennestään tuntemattomaan tehokkaaseen kalastustyyliin. Alimpana perukkeessa lilluu seuraillassa sidottu liimalarva pinkillä kuulapäällä. Lievä epätoivo alkaa vallata mielen kun on koko päivän innoissaan kalastanut tyhjää kaatosateessa. 


Taas on perho pohjassa... Yritän tempaista perhon pois ja samalla jalkojeni juuressa käy komea taimenen hyppy. Taimenen suussa roikkuu sitomani liimalarva. Pirteän taistelun ja koskessa kompuroinnin jälkeen kala rauhottuu haavin pohjalla. Taimen on hyväkuntoinen ja pituutta se on ehtinyt kerätä about 40cm. Hyvävointisena kala uimaan ja homma jatkuu. 



Hetken päästä samoilta ottipaikoilta nappaan kalan pikkuveljen, jolla pituutta 30cm. Voin todeta, että kalastustyyli toimii! Tähän on hyvä lopettaa.