Koko kesä Tenolla Osa 2, Juksuttamista Jäämerellä 14.7

Kesän ehdottomana must-to-do haaveena oli Jäämerellä kalastus. Tenolla ollessani Lohirantaan majoittui viikoksi viiden hengen miesporukka. Kalamiesten toiveena oli päästä kuningasrapusafarille Norjaan. Tutustuttuani kaveruksiin asia tuli puheeksi.

Torstaiaamuna autojen nokat suuntasi kohti Pykeijää. Pykeijä on kahdensadan asukkaan kalastajakylä Varanginvuonon rannalla Finnmarkin läänissä. Kylän erikoisuutena on upeiden maastojen, sekä vieri viereen rakennettujen talojen lisäksi jo 1800-luvun puoliväliltä peräisin oleva suomalainen kulttuuri. Lisää kylän historiasta voi lukea Pykeijan Ystävät Ry:n kotisivuilta.

Pykeijän satama

Perille päästyämme oli meitä vastassa jo vuosia kalastuksen parissa työskennellyt opas Leif Ingilä. Takkia toisen perään pukiessa ei tarvinnut kahta kertaa miettiä mistä tulee nimi Jäämeri. Olihan sentään jo heinäkuun puoliväli.

Pääivän paattimme

Kuultuamme kylän historiasta, oli aika hypätä veneeseen ja lähteä katsomaan mistä juksuttamisessa oli kyse. Ennen kun pääsisin kalahommiin katsoimme tarpeelliseksi käydä kokemassa kuningasrapumerrat.

Tarinoita ja ammattitaitoa tältä oppaalta ei puutu.

Nykyteknologialla autopilotti ohjasi meidät suoraan apajille ja mertojen luona nappia painamalla painavat saaliit nousi suoraan veneeseen. Helppoa.

Muutama rapu

Yksi naaras rapu kantaa sisällään jopa 200 000 mätimunaa, jolloin se voi täyttää kerrallaan kokonaisen vuonon. Ei siis ihme, että levinneisyys kasvaa hurjaa vauhtia.

Ihmetellessämme kaikkea ympärillä tapahtuvaa, kaikuluotan antoi piippauksen kuin tilauksesta. Vettä oli allamme noin 30 metriä ja kalaparvi oli löytänyt suoraan veneen alle.

Lokit ja kaikuluotain, kertoo kalapaikan

Kalastusmuotona tänään toimi ''juksuttaminen''. Juksuttamisessa käytetään jämeriä pilkkivapoja, jotka ajaisi asiansa varmaan myös vetouistelussa. Vertikaalijigaus-taustasta oli hyötyä tässäkin, koska litkaa piti pomputellaa pohjaa myöten ja odottaa tärppiä.

Laskiessani punaisista letkunpätkistä rakenneltua litka-tsydeemiä kohti pohjaa alkoi heti tapahtua. Hullun lailla kelatessa litkaa pintaan, nousi samalla reissun ensimmäinen fisu.

Reissun ensimmäinen kala oli turska.

Ei mennyt kauaakaan, kun saalismääräämme oli kaksinumeroinen luku ja kaikki olivat saaneet tasaiseen tahtiin niin seitiä, kuin turskaa. Kuuluisaan ruijanpaltaaseen emme päässeet tutustumaan, mutta jäipähän jotain hampaankoloon ensi reissua varten.

Tuplatärppi

Kalastuksen muututtua jopa liian monotoniseksi ja raskaaksi oli aika pitää taukoa. Leif oli tässä ajassa valmistanut meille ruokaa sisätiloissa. Resepti oli yksinkertainen; Jäämerestä pari litraa vettä kattilaan, ripaus suolaa sekä tilliä ja kuningasravut tuoreena sekaan.

Välillä hymyilyttää.

Tuore leipä kuningasravulla ja norjalaisella majoneesilla maustettuna tuotti makuelämyksen, joka aiheuttaa kuolaamisreaktion vielä näin syyskuussa tekstiä kirjoittaessa. Ja ruokaahan riitti niin paljon kun jaksoi syödä ja vähän enemmän.

Parven osuessa kohdalle oli tuplatärppien aika.

Mahat täynnä jaksoi koko porukan kanssa nostella kaloja veneeseen, kunnes illan grillieväät oltiin kuudelle hengelle saatu. Oli aika lähteä takaisin Suomen puolelle ja Lohirantaan.

Jälleen yksi upea kokemus lisää, jota on kiva vielä näin jälkikäteen muistella kuvien kera. Iso kiitos tästä kuuluu  Tenon Lohirannalle, joka sponsoroi matkan osaltani. Kiitokset lähtee myös Leiffille sekä uusille kalakavereilleni.

Koko kesä Tenolla Osa 1, Kevojoki 6.7

Tenojoki 7.7.2016

Melkein kaksi viikkoa on vierähtänyt Utsjoella Tenon Lohirannassa. Päivät ovat menneet nopeasti. Työrutiineihin kuuluu kalastuslupien myynti, veneiden tankkailu, sekä asiakastilojen kunnossapito.

Tenon Lohiranta

Koko jokivarsi on ollut kovin hiljainen lohien suhteen tällä viikolla. Vain harvat ovat onnistuneet koukuttamaan kaloja niin veneestä, kuin rannalta. Minä lukeudun siihen valtaosaan, jotka on pyytäneet lohen suhteen tyhjää yötä päivää.

Kalastelin ensimmäisen viikon Kaavassa, joka on 10km länteen Utsjoelta. Ensimmäisenä yönä sainkin muutamat harjukset ja pienen smoltin (lohenpoikanen).

Tenojoen harjus

Kevon luonnonpuisto

Keskiviikkona oli tiedossa hieno päivä Kevon luonnonpuiston kalapaikoilla. Matka starttasi Tenolaisella veneellä Mantojärveltä. Utsjokea pitkin kuljimme ylävirtaan tunnin verran, kunnes joki muuttui Kevojoeksi.

Petteri kavereineen ottamassa aurinkoa.

Itse matka kalapaikoille ole upea kokemus hienojen maisemien puitteissa. Päivä oli aurinkoinen ja vesi erittäin kirkasta.

Kevojokea pidetään hyvänä tittijokena. Menomatkan aikana ei kuitenkaan näkynyt havaintoakaan lohesta. Haasteita oli siis tiedossa kirkkaana päivänä.

Käytin koko päivän 9 jalan 8#  perhovapaa, jossa vaihtelin kalapaikkojen suhteen kelluvasta siimasta hover-siimaan. Perukkeen pituutta sai myös lisätä päivän aikana kalojen ollessa aralla päällä. Perhoina käytin pieniä kaksihaaraisia tittiperhoja.

Kalojen pitäessä lähes koko päivän suunsa kiinni. Reissussa mukana olleet kaverini lähtivät soutelemaan reitin varressa olevalle järvelle. Minä jäin vielä joen rantaan viskomaan perhoa. Jätin haavin veneeseen, oletin ettei sitä tarvitse kuitenkaan.

Viikko kalastettu yötä päivää tyhjää ja nyt on titti kiinni! Upea tunne ja syke pauhaa noin kahdessasadassa. Yritän toimia rauhallisesti. Minulla ei ole hätää, kalalla on hätä. Siitä huolimatta yritän liian aikasin saada titin rantaan. Kala on eri mieltä ja päättää irrota Blue Charm-perhosta.

Pitääkö minun nyt kalastaa uusi viikko tyhjää ennen kun pääsen väsyttämään uutta kalaa? Suremalla minä en kuitenkaan tule kalaa saamaan. Kahlaan takaisin jokeen ja päätän heitellä vielä hetken aikaa vaikka kuinka masentaa. Voiko tämä olla totta? Mulla on heti uudestaan kala kiinni! Tämä kala oli jo tarkoitettu saatavaksi. Tällä kertaa otan rauhallisemmin ja pääsen nauttimaan väsytystilanteesta. Titti lähestyy kyljellään. Nappaan pyrstöstä kiinni ja nostan rantaan. On aika tuulettaa.

Kevojoen titti, 1,1kg ja 50cm

Taimenrallia Rävykoskella, Juva 18.-19.6

Koski odottaa seuraavaan aamuun

Perjantain Sonnanjoen kalareissu sai semmoiset kiksit aikaan, että oli pakko päästä lähipäivinä kalaan. Lauantaina kaverini Oskari pommitti kalakuvilla Huopanalta, jossa päivän isoin kala oli ollut 62cm pitkä ja 3.5kg painava taimen. Välitin kuvan kaverilleni Jerelle ja tunne oli molemminpuolinen. Kalaan ON päästävä!

Ei siinä kauaa mennyt kun Viton nokka suuntasi kohti Juvaa, tarkemmin Rävykoskea. Perille päästyämme kello oli lähempänä yhdeksää illalla.

Parin päivän sateen jälkeen vesi oli noussut ja viime vuoden onnistuminen enteili hyvää. Käy lukemassa viime vuoden reissusta TÄÄLTÄ.

Kalojen keskikoko raporttien mukaan enteilee hyvää

Koski oli ainakin saalisraporttien mukaan saanut rauhoittua jo muutaman päivän. Vuoden 2007 Pohjolan perhokalastaja irtonumerosta luettiin juuri ennen kalastusluvan alkua Rävykosken ottimontut ja perhot valikoitiin lehden mukaan.

Taimenen katse

Aloitimme kalastuksen heti sillan alapuolella olevasta saarekkeesta jonne pääsee tikkaita pitkin. Innoissani suuntasin kivelle, josta vuosi sitten sain 58cm taimenen. Perille päästyäni ja parit heitot heitettyä Jere koukuttaa laavun puoleiselta kovan virran pätkästä pirteän koskitaimenen. Kala otti syöksyt alavirtaan joka koitui meidän tappioksi. Vaikka kala pääsi irti jäi lupaava fiilis.

Rävyn länsirannalta heti punaisen mökin jälkeen pienestä virrasta tartutin reissun ensimmäisen taimenen maaliin saakka.  Kala oli erittäin hyväkuntoinen ja piti huolen siitä, että sen saaminen haaviin olisi mahdollisimman hankalaa.

Juvalainen taimen

Ensimmäisen kalan jälkeen suuntasimme alavirtaan päin josta alkaa viimeinen koskiosuus ennen suvantoa. Painavaa nymfiä siiman päähän sekä sivuperukkeisiin ja tarkkaa ronkkimista oletetusta ottimontusta. Kauaa ei mene kun uusi taimen on ylhäällä. Tämä kosken asukki on ollut selvästi vähemmän aikaa koskessa.

Ottimonttu esiintyy erittäin otolliseksi ja heti ylävirtaan mentyämme löydämme lisää paikkoja, josta nousee molemmille tasaseen tahtiin 35-45cm taimenia. Päivän suurimpana kalana oli 50cm ja 1.8kg istaritaimen.

Fish on!

Yön mörökölli

Yö jatkuu kalastaen ja välillä kokista hörppien kaatosateessa. Kokis alkaa loppumaan ja molemmille iskee tarve päästä laittamaan silmät kiinni hetkeksi. Rävynkoskelta löytyy heti sillan vierestä laavu ja nuotiontekopaikka. Kotoota tuodut kuivat polttopuut helpotti kummasti nuotion tekemistä.

Kaksi elementtiä: Vesi ja tuli. Perhovapa on plussaa

Kello on viisi yöllä. Vettä sataa vieläkin eikä hyttysiä kuulu. Retkipatjat täyteen ilmaa ja makuupusseihin hetkeksi nukkumaan. Avotulta tuijottaessa jauhetaan vielä päivän tapahtumat ja suunnitellaan aamun pelistategiaa.

Aamulla puoli yhdeksältä kello soi ja minä painun samalta istumalta takaisin koskelle. Jere jatkaa unia, kunnes huudan ''Kala kiinni!'' Kauaa ei mennyt kun Jerekin ilmestyy kosken rantaan vapa kädessä silmät kuin kiinalaisella.

Vielä jaksaa

Molemmat vetää aamulla vielä muutamat tanelit samoilta paikoilta kunnes hommasta alkaa hiipua liekki. Vaatteet on läpimärät ja hartiat jumissa kolmen päivän kalastusrupeaman jälkeen. Jälleen jäi fiilis, että tulen tänne vielä takaisin. Mutta nyt lähdetään pitsalle.

Uutta reissua perään

Juuri kun luulin pitäväni ainakin päivän tauon kalastuksesta tulee neljäs päivä perään heti Rävyn reissun jälkeen. Lupauduin näyttää kaverilleni Lassille perhokalastuksen saloja Hammonjoella ja päivä sujuikin onnistuneesti. Lassi oppi rullausheiton ja yliolanheiton nopeasti ja molemmat onnistuikin saamaan muutamat kirjolohet.

Tuplatärppi; haavissa jo toinen kala

Ilmeellä mennään

Perhokauden starttaus Suomenmaalla! Sonnanjoki, Jaala 17.6

Myllykoski, Sonnanjoki

Espanjan reissu on saatu päätökseen ja palattu takaisin kotisuomeen. Reilu kaksi kuukautta ulkomailla avarsi nuoren miehen katsetta tulevaisuuteen. Vaikka kalastus jäikin suunniteltua vähemmälle ja kalafongaus vaipui pieneen hiljaiseloon, ei tämä tarkoita sitä että rakas laji olisi poistumassa kuvioista, ei todellakaan.

Kalareissulla Fuengirolassa

Ensi viikon maanantaina heti Juhannuksen vieton jälkeen meikäläinen heittää rinkan selkään ja istuu matkahuollon linja-autossa lähemmäs 20 tuntia. Matka suuntaa kohti Utsjokea Tenojoen rannalle, jossa kalastus on yksi tärkeimmistä elinkeinoista. Kyseessä on opiskeluihini liitetty työharjoittelu Tenon lohirannassa. Vielä en paljoa tiedä työtehtävistäni, mutta uskon että kalastamaan pääsen tämän arvioidun kuukauden aikana niin paljon, että hartiani saa jonkinsortin lihastulehduksen.

Perhokausi Suomessa starttaa än yy tee nyt!

Bemari hiekkaparkkiin ja kahluuhousut jalkaan. Koski kohisee korvissa ja silmissä kiiluu vuoden eka taimen. Pusikon läpi kun oikeen vilkuilee voi nähdä jo Sonnanjoen. Mielessä käy vaan jos nopeasti sidon nämä perukkeet niin pääsen jo 15min päästä korkkaamaan kosken. Tätä hetkeä on odotettu.

Luvat Sonnanjoelle saa kätevästi puhelimella netistä.

Kuskiksi ja kalakaveriksi on mukaan lähtenyt Lahden perhokalastajiin kuuluva Anssi, vuoden 2015 perhokalastuksen nuorten Suomen mestari.

Kävelen Myllykosken niskalle. Viimeiset 10 metriä pelipaikoille tuntuu ikuisuudelta. Vihdoin perillä, levoton olo kokoajan. Aloitan samalla tavalla kun viime kesänä Huopanalla. Sidon perukkeen päähän Muddler Zonker perhon ja viistätän sitä parhaani mukaan. Vesi on kirkasta ja kalojen oletetut paikat kalastan tarkkaan harkiten. Kaloja ei vaan löydy. 

Siirryn alavirtaan päin ja vaihdan pariin kuulapäänymfiin. Ronkin parit otollisen näköiset kivenkolot ja peilit. Ei mitään, oliko odotukseni liian korkealla? 

Valuttuani alaspäin löydän kaverini. Anssi on jo parit pikku taimenet nostanut. Ihmekkös tuo kun tyyli on kohdallaan ja perhot oikealla syvyydellä. Kaveri osaa kyllä hommansa.

Sade hellittää ja aurinko pilkistää

Kalastettuamme Myllykosken läpi hyppäämme autoon sateenkastelemilla vaatteilla ja lähdemme etsimään muita Sonnanjoen koskia. Alavirtaan mentyämme löydämme ilmeisesti Tuomaankosken. Hetken päästä totesimme vaan tuhlaavamme aikaa. Ainakaan me emme löytäneet elämää sieltä.

Tuomaankosken jälkeen kävimme erikoisella Jukakoskella. Uoma oli ikään kuin kahden kallioseinämän väliin jäänyt virta. Anssin saatua taimenen päätin vihdoin ja viimein kokeilla kisaperhokalastuksessa käytettyä French leaderilla-kalastusta. 

Myllykoski oli rauhottunut iltapäivää kohden ja siellä sain ensikosketukset tähän ennestään tuntemattomaan tehokkaaseen kalastustyyliin. Alimpana perukkeessa lilluu seuraillassa sidottu liimalarva pinkillä kuulapäällä. Lievä epätoivo alkaa vallata mielen kun on koko päivän innoissaan kalastanut tyhjää kaatosateessa. 

Taas on perho pohjassa... Yritän tempaista perhon pois ja samalla jalkojeni juuressa käy komea taimenen hyppy. Taimenen suussa roikkuu sitomani liimalarva. Pirteän taistelun ja koskessa kompuroinnin jälkeen kala rauhottuu haavin pohjalla. Taimen on hyväkuntoinen ja pituutta se on ehtinyt kerätä about 40cm. Hyvävointisena kala uimaan ja homma jatkuu. 

Hetken päästä samoilta ottipaikoilta nappaan kalan pikkuveljen, jolla pituutta 30cm. Voin todeta, että kalastustyyli toimii! Tähän on hyvä lopettaa.

Bassia perholla! Embalse de Iznájar, Espanja 2.4.2016

Embalse de Iznájar on Córdoban maakunnassa sijaitseva tekojärvi. Iznájar-järvi valmistui vuonna 1969 ja se on suosittu urheilukalastuskohde. Sitä pidetäänkin Espanjan top-3 parhaimpana järvenä Isobassin kalastukseen. Järven kalakantaan kuuluu mm. Alburno (paikallinen salakka), jokibarbi, isobassi, kirjolohi ja monni. Viimeisenä mainittu voi kasvaa usean metrin mittaan.

Embalse de Iznájar on Andalucian suurin tekojärvi.

Suomalaisille tutusta lomakohteesta Fuengirolasta tulee matkaa Iznájarin kylään noin 100 kilometriä ja autolla matka kestää reilun tunnin. Meidän päivä starttasi viime lauantaina jo varhain ennen auringonnousua. Matkassa oli mukana blogista jo ennalleen tuttu Espanjalainen perhokalastaja Eduardo, sekä neljä muuta Málaga fly fishing clubin jäsentä. Reissusta teki hauskaksi se, että minun ja Edun lisäksi joukosta löytyi yksi joka puhui edes vähän englantia. Varsinainen kielikylpy oli siis tiedossa.

Paikallinen hauki matkaseurana.

Perille päästyämme alkoi kilometrien kävely kivikkoisessa maastossa. Amatöörivirheenä oli valita aamulla ne huonoimmat kengät kävelyyn. Jalkapohjat kiittivät seuraavana päivänä...

Eteenpäin ei pääse.

Välineet:

Perhokalastus oli päivän kalastusmuoto ja vapana toimi St.Croixin Avid 9' jalkainen luokassa 8#. Siimana oli Rion Dartti kelluvana. Kalojen ollessa aralla syönnillä vaihtui siima clear intteriin. Perukkeen paksuus pysytteli 0,33 millimetrissä. Perhot vaihteli kooltaan ja väriltään mertsariperhoista haukiperhoihin ja räikeistä sävyistä neutraaleihin. Eduardo suosi erityisesti perhoja, jossa on silmät. Heikolla syönnillä juuri perhon silmät voi saada bassin nappaamaan.

Ottiperho

Puolet porukasta heitteli virvelillä ja vieheinä toimi buzzbaitit, spinnerbaitit, popperit ja jigit.

Bassien ollessa kehnolla otilla ei itse kalastaminen ollut niin jännää. Perho piti saada tarjottua lähelle pohjaa eikä strippausta tarvinnut juuri tehdä. 

Sitten kalaan!

Ennen kun oma perhoni on vedessä Eduardo väsyttää jo ensimmäistä bassia. 800g bassi, ei huono alku ollenkaan. Paikalla näkyy olevan myös muita kalastajia ja kaloja tuntuu nousevan hyvään tahtiin.

Aurinko lämmittää mukavasti ja yläkroppa pysyy t-paita päällä lämpimänä. Jalat taas hikoilevat kuin pienet siat. Kahluuhousut ei olisi olleet tarpeen rantapenkkojen ollessa mutaiset ja jyrkät. Autollekkin on pitkä matka takaisin. Kalareissu muuttui extreme-urheiluksi reittivalinnan takia. 10 metriä korkea jyrkkä seinämä oli kiivettävä ylös perhovapa kainalossa. Mielessä kävi jälkikäteen, jos olisin tippunut alas olisi reissu päättynyt siihen.

Ihmettelen maassa olevia simpukoita. Tähän aikaan vuodesta, eli huhtikuussa järven vesitilanne on 70% korkeimmasta. Nämä nopeasti lisääntyvät simpukat ovat kuitenkin huono juttu. Järveä säännöstelee pato ja ylimääräinen vesi laskee pitkin Río Genil-jokea. Jos nämä simpukat kulkeutuu kohti patoa on turbiinit vaarassa tuhoutua. Turbiinien tuhoutumisesta ei voi seuraa hyvää...

Porukassa mukana oleva virppamies Juanma pääsi rikkomaan oman bassiennätyksensä 2,430kg!

Juanma ja väsytys

Kaikki päivän aikana saadut kalat sai luonaisesti vapauden pönöjen jälkeen.

Päivä jatkui pitkään. Illan päätteeksi kilometrejä kertyikin lähemmäs 15km jalkasin. Paikallinen bocadillo kylmän kokiksen kanssa maistui äärimmäisen hyvältä.

Menettäessäni jo pikku hiljaa uskoa, luulin perhon ottaneen pohjakosketuksen. Täällähän on kala! Bassi temmeltää siiman päässä ja vetelee hyppyjä kuin amerikkalaisessa kalastuspelissä. Haavi on autossa, kaikista paras on ottaa bassin alaleuasta kiinni.

About 800 grammainen isobassi.

Uusi laji plakkarissa. Siitä huolimatta, että saalis jäi vähälle ja joillekkin tuli nollareissu. Niin minulle tämä oli taas yksi uusi hieno kokemus. Kiitos siitä Fly Fishing Clubille! Seuraava reissu Edun kanssa on parin viikon päästä tuntemattomalla joella. Mahdollisesti pääsisimme kalastamaan jokibarbeja pintaperholla. Pitääpä sitoa muutama Chernobyl ant...