Kesän ehdottomana must-to-do haaveena oli Jäämerellä kalastus. Tenolla ollessani Lohirantaan majoittui viikoksi viiden hengen miesporukka. Kalamiesten toiveena oli päästä kuningasrapusafarille Norjaan. Tutustuttuani kaveruksiin asia tuli puheeksi.
Torstaiaamuna autojen nokat suuntasi kohti Pykeijää. Pykeijä on kahdensadan asukkaan kalastajakylä Varanginvuonon rannalla Finnmarkin läänissä. Kylän erikoisuutena on upeiden maastojen, sekä vieri viereen rakennettujen talojen lisäksi jo 1800-luvun puoliväliltä peräisin oleva suomalainen kulttuuri. Lisää kylän historiasta voi lukea
Pykeijan Ystävät Ry:n kotisivuilta.
 |
| Pykeijän satama |
Perille päästyämme oli meitä vastassa jo vuosia kalastuksen parissa työskennellyt opas Leif Ingilä. Takkia toisen perään pukiessa ei tarvinnut kahta kertaa miettiä mistä tulee nimi Jäämeri. Olihan sentään jo heinäkuun puoliväli.
 |
| Pääivän paattimme |
Kuultuamme kylän historiasta, oli aika hypätä veneeseen ja lähteä katsomaan mistä juksuttamisessa oli kyse. Ennen kun pääsisin kalahommiin katsoimme tarpeelliseksi käydä kokemassa kuningasrapumerrat.
 |
| Tarinoita ja ammattitaitoa tältä oppaalta ei puutu. |
Nykyteknologialla autopilotti ohjasi meidät suoraan apajille ja mertojen luona nappia painamalla painavat saaliit nousi suoraan veneeseen. Helppoa.
 |
| Muutama rapu |
 |
| Yksi naaras rapu kantaa sisällään jopa 200 000 mätimunaa, jolloin se voi täyttää kerrallaan kokonaisen vuonon. Ei siis ihme, että levinneisyys kasvaa hurjaa vauhtia. |
Ihmetellessämme kaikkea ympärillä tapahtuvaa, kaikuluotan antoi piippauksen kuin tilauksesta. Vettä oli allamme noin 30 metriä ja kalaparvi oli löytänyt suoraan veneen alle.
 |
| Lokit ja kaikuluotain, kertoo kalapaikan |
Kalastusmuotona tänään toimi ''juksuttaminen''. Juksuttamisessa käytetään jämeriä pilkkivapoja, jotka ajaisi asiansa varmaan myös vetouistelussa. Vertikaalijigaus-taustasta oli hyötyä tässäkin, koska litkaa piti pomputellaa pohjaa myöten ja odottaa tärppiä.
Laskiessani punaisista letkunpätkistä rakenneltua litka-tsydeemiä kohti pohjaa alkoi heti tapahtua. Hullun lailla kelatessa litkaa pintaan, nousi samalla reissun ensimmäinen fisu.
 |
| Reissun ensimmäinen kala oli turska. |
Ei mennyt kauaakaan, kun saalismääräämme oli kaksinumeroinen luku ja kaikki olivat saaneet tasaiseen tahtiin niin seitiä, kuin turskaa. Kuuluisaan ruijanpaltaaseen emme päässeet tutustumaan, mutta jäipähän jotain hampaankoloon ensi reissua varten.
 |
| Tuplatärppi |
Kalastuksen muututtua jopa liian monotoniseksi ja raskaaksi oli aika pitää taukoa. Leif oli tässä ajassa valmistanut meille ruokaa sisätiloissa. Resepti oli yksinkertainen; Jäämerestä pari litraa vettä kattilaan, ripaus suolaa sekä tilliä ja kuningasravut tuoreena sekaan.
 |
| Välillä hymyilyttää. |
Tuore leipä kuningasravulla ja norjalaisella majoneesilla maustettuna tuotti makuelämyksen, joka aiheuttaa kuolaamisreaktion vielä näin syyskuussa tekstiä kirjoittaessa. Ja ruokaahan riitti niin paljon kun jaksoi syödä ja vähän enemmän.
 |
| Parven osuessa kohdalle oli tuplatärppien aika. |
Mahat täynnä jaksoi koko porukan kanssa nostella kaloja veneeseen, kunnes illan grillieväät oltiin kuudelle hengelle saatu. Oli aika lähteä takaisin Suomen puolelle ja Lohirantaan.
Jälleen yksi upea kokemus lisää, jota on kiva vielä näin jälkikäteen muistella kuvien kera. Iso kiitos tästä kuuluu
Tenon Lohirannalle, joka sponsoroi matkan osaltani. Kiitokset lähtee myös Leiffille sekä uusille kalakavereilleni.
